Banaanitasavallasta demokratian koetinkiveksi

Hondurasin sotilasvallankaappaus on synnyttänyt vanhaan banaanitasavaltaan merkillisen tilanteen. Syrjäytetyllä presidentillä on kansainvälisen yhteisön täysi tuki takanaan, mutta hänen oman maansa demokraattiset instituutiot ovat häntä vastaan.

Ulkomaat
Hondurasilaisen perheen koti kärsi tulvivasta Choluteca-joen tulvittua Palenquessa Etelä-Hondurasissa kesäkuussa 2009.
Hondurasilaisen perheen koti kärsi tulvivasta Choluteca-joen tulvittua Palenquessa Etelä-Hondurasissa kesäkuussa 2009.Gustavo Amador / EPA

Keski-Amerikan maat ovat olleet itsenäisyytensä ajan poliittisesti äärimmäisen epävakaita. Aluetta luonnehtivat köyhyys, sotilasvallankaappaukset, petokset, korruptio, huumekauppa ja katuväkivalta. Epävakaudella on juurensa jo Espanjan siirtomaa-ajassa, mutta Yhdysvallat on myös pitänyt aluetta taloudellisessa ja poliittisessa otteessaan vuosikymmeniä.

Honduras kuuluu banaanitasavalloiksi kutsuttujen maiden joukkoon. Jo 1800-luvun loppupuolelta maan taloutta hallitsivat yhdysvaltalaisten yhtiöiden banaaniplantaasit. Viime vuosisadan alussa kaksi kolmasosaa Hondurasin banaaninviennistä oli yhden ainoan yhtiön, United Fruit Companyn hallussa. Lonkeronsa yhteiskunnan kaikille alueille ulottanutta suuryhtiötä alettiin kutsua espanjankielisellä nimellä "Pulpo", mustekala.

Ei ole salaisuus, että banaaniyhtiö hallitsi myös politiikkaa, ja sillä oli usein sormensa pelissä toinen toistaan seuranneissa sotilasvallankaappauksissa.

Myöhemmin Keski-Amerikka oli kylmän sodan keskeinen näyttämö verisine sisällissotineen, joissa kaikissa Yhdysvalloilla oli keskeinen merkitys. Nicaraguan sisällissodan aikana Yhdysvallat käytännöllisesti katsoen muutti Hondurasin sotilastukikohdakseen. Sandinisteja vastaan taistelleet "contrat" tekivät hyökkäyksiään Yhdysvaltojen tukemina Hondurasin maaperältä, ja köyhään maahan alkoi virrata yhdysvaltalaista talousapua. Kuolemanpartiot kiertelivät Tegucigalpan katuja.

Kansainvälinen yhteisö ei enää siedä vallankaappauksia

1990-luvulle tultaessa ja sisällissotien päätyttyä aluetta on leimannut toivo demokratian juurtumisesta ja väkivallan kierteen päättymisestä. Keski-Amerikka onkin ollut viime aikoina pääsääntöisesti rauhallinen.

Demokratiakehitystä ovat häirinneet Nicaraguan presidentin epädemokraattiset otteet sekä Hondurasin kesäkuinen sotilasvallankaappaus, joka on ensimmäinen Keski-Amerikassa kuuteentoista vuoteen. Tällä hetkellä Keski-Amerikan maissa on keskusta-vasemmistolaiset hallinnot Costa Ricaa lukuunottamatta.

Manuel Zelaya valittiin presidentiksi loppuvuodesta 2005. Hän tuli valituksi liberaalipuolueen ehdokkaana niukalla äänten enemmistöllä, ja hän edusti oikeistolaisia arvoja. Hän kuitenkin vähitellen hivuttautui vasemmalle, ja liittoutui Venezuelan sosialistipresidentin Hugo Chávezin kanssa. Hondurasin kansa jakautui kahtia, ja poliittinen jännite alkoi kiristyä.

Kun Zelaya alkoi puuhata perustuslakiuudistusta saadakseen mahdollisuuden asettua ehdolle neljän vuoden presidenttikautensa jälkeen, ainekset melko vanhanaikaiselle sotilasvallankaappaukselle olivat valmiit. Erona entiseen on se, että armeijan lisäksi Zelayan syrjäyttämistä kannattavat Hondurasin parlamentti ja tuomioistuinlaitos. Väliaikaiseksi presidentiksi nimitetty parlamentin puhemies Roberto Micheletti sanookin, että presidentin syrjäyttäminen tapahtui perustuslain mukaisesti.

Kansainvälinen yhteisö on hämmästyttävän yksimielisesti asettunut tukemaan demokraattisissa vaaleissa valittua presidenttiä. YK:n yleiskokous, Amerikan valtioiden järjestö OAS, Yhdysvaltain presidentti ja EU ovat ilmaissseet selkeästi, että pitävät Zelayaa Hondurasin ainoana laillisena presidenttinä.

Viimeinen näytös edessä päin

Yksimielisyyttä ei ole rikkonut edes se, että Zelayan tukijoukkojen etunenässä marssii häirikköpresidenttinä pidetty Chávez. Hondurasin tapaus on jopa saanut Yhdysvallat ja Venezuelan samaan ruotuun, mitä ei ole tapahtunut vielä koskaan presidentti Chávezin aikana. Hondurasista tulikin Yhdysvaltain uuden presidentin Barack Obaman ensimmäinen tulikaste Yhdysvaltojen takapihana pidetyssä Latinalaisessa Amerikassa.

Hondurasissa tällä hetkellä valtaa pitävä klikki on jäänyt täysin eristyksiin kansainvälisestä yhteisöstä. Väliaikainen presidentti uhkaa kuitenkin Zelayaa pidätyksellä ja valtiopetossyytteellä, jos tämä saapuu takaisin kotimaahansa.

Uhkauksista huolimatta Zelaya tukijoukkoineen aikoo palata kotimaahansa presidenttinä. Hondurasin historian tuoreimman vallankaappauksen viimeinen näytös on vielä näkemättä.

Lähteet: YLE Uutiset / Jaana Kanninen