Tulitikkuja lainaamassa -elokuvan puutalojen ja nupukivien Hämeenlinna

Tulitikkuja lainaamassa (1938) tallensi sotia edeltäneen Hämeenlinnan pikkukaupunkinäkymiä. Suurin osa kuvauspaikoista on tiedossa, mutta jokunen arvoitus jää tutkijoille ja harrastajille selvitettäväksi. Kuvausryhmä ikuisti ainakin vanhoja Louhimokadun, torin, Lukiokadun, Kaivokadun, Birger Jaarlin kadun, Sibeliuksenkadun, Sahanniemen, Viipurintien ylikäytävän ja Vanajan kunnan Kappolan talon maisemia.

Hämeenlinna
Tulitikkuja lainaamassa - Birger Jaarlin katu
Birger Jaarlin katuYLE Häme / Markku Karvonen

Kuvausten vuoden 1937 Hämeenlinna oli matalien puutalojen, nupukivikatujen ja pienten vehmaiden pihapiirien sekaan jäävien puistikoiden kaupunki. Kadut olivat ennen tasoittamistaan nykyistä mäkisempiä. Osa taloista oli halvalla rakennettuja pieniä mökkejä, osa niin komeita tyylitaloja, että sydäntä särkee niiden purkuvimma. Katunäkymään vaihtelua toivat erilaiset ovien päällä olleet koristeelliset katokset, portit ja tontteja rajaavat aidat. Kaupungissa saattoi kierrellä korttelikaupalla yksikerroksisten puutalojen reunustamia katuja, vain harvat korkeat kivitalot nousivat esiin kaupunkikuvasta. Tällainen kuva välittyy vuonna 1938 ensi-iltansa saaneesta, osaksi Hämeenlinnassa kuvatusta elokuvasta Tulitikkuja lainaamassa.

Komedian tuottaja oli Suomen Filmiteollisuus, ohjaajat T.J. Särkkä ja Yrjö Norta, pohjana Maiju Lassilan romaani. Hämeenlinna esitti Join kaupunkia, johon savolaisukot lähtivät hummaamaan. Radio Häme on tutkinut elokuvan kuvauspaikkoja. Onhan Tulitikkuja lainaamassa elokuvasta sanottu, että jos näyttelijät saisi häivytettyä pois, se olisi mainio dokumentti hävitetystä puukaupungista. Jotakin uutta on selvinnyt ja joitakin vanhoja vääriä tietoja korjattua. Mutta pientä tutkittavaa vielä jääkin. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto tallentaa tiedot verkkoon tulevaan uuteen suomalaisen elokuvan tietokantaansa.

Entinen elokuva-arkisto, nykyinen Kansallinen audiovisuaalinen arkisto on jo saanut selville, että päähenkilöiden kotiseutua Liperiä esittävät kuvaukset eivät olekaan Helsingin maalaiskunnan Herttoniemestä, kuten on tähän asti luultu, vaan kuvausryhmä liikkui Roihuvuoressa. Varsinainen yllätys oli hämeenlinnalaisen Risto Haapasen suvussa säilynyt tieto, että elokuvan alkukohtauksia ja Liperin kuvia oli talletettu myös entisessä Vanajan kunnassa, 1950-luvulla puretun Kappolan talon pihapiirissä. Naapurissa olleet lapset katselivat filmausta kuvausauton katolta. Tiettävästi Vatanen ottaa Ihalaisen kyytiin nykyisellä Vanajanlinnantiellä.

Hämeenlinnan kohtauksissa esiintyvät mm. päähenkilöt Aku Korhonen ja Uuno Laakso, Uuno Montonen Partasena sekä Väinö Hellen poliisina. Uusi tieto on, että elokuvan pikkupoika on Olavi Pihlajaranta. Kun elokuvan yksi ensi-iltapaikkakunnista oli Hämeenlinna, moni paikallinen tunnisti heti kaupunkineitiä esittäneen Engla Hildenin, joka oli elokuvateatteri Hämeen Kinon kassaneiti. Ja muistitiedon mukaan Hätilässä kotileipomoa pitänyt Raunion perhe kävi katsomassa heiltä lainattua, elokuvassa takaa-ajettua possua. Eräs kokonaan tutkimatta oleva muistitieto kertoo, että kuvauksia olisi tehtyä myös Hätilässä Ruutikellarintiellä.

Kansallisfilmografian tiedot Hämeenlinnaa koskevat tiedot perustuvat etenkin Ahti ja Vilho Matoniemen sekä Unto Määttäsen historiallisen museon avulla tehtyyn vuoden 1994 selvitystyöhön, lisäksi elokuva-arkiston tutkimuksiin ja pariin muuhun muistitietolähteeseen. Matoniemet ja Määttänen sekä historiallinen museo olivat auttamassa myös Radio Hämeen elokuvasarjassa.

Hämeenlinna-kohtaukset alkavat, kun vahvassa spriissä olevat Ihalainen ja Vatanen karauttavat kärryillään kaupunkiin. Avausnäkymä on puutalojen ja aitojen reunustama hiekkatie, taustalla näkyy maaseutua. Paikka löytyi Louhimokadun Turuntien puoleisesta päästä. Kulmassa näkyvät hämeenlinnalaisen Taisto Niemisen muistikuvan mukaan EHOn kauppa, entinen meijeri ja meijerin kauppa.

Ihalainen ja Vatanen törmäävät kahden kaupunkilaisen rattaisiin. Kansallisfilmografian mukaan yhteenajo ja tappelu tapahtuvat Kaivokadulla. Ei pidä paikkaansa, sanoo Taisto Nieminen. Paikka on edelleen Louhimokadulla, paikka on lähellä entistä Nippelin saunaa. Kaupunkilaiset ovat Peltonen ja Boijer. Arkisto on kiitollinen, jos heille löytyy etunimet.

Ikkunan rikkominen tapahtuu Niemisen käsityksen mukaan Louhimokadulla. Kaksikko ajaa holtittomasti Hämeenlinnan torin laitaa, tunnistus on filmin helpoin. Torin alareuna on täynnään kansaa, rattaat kiitävät torikojun kaataen nykyistä Sibeliuksenkatua Raatihuoneenkadulta päin Hallituskadulle. Kuvassa vilahtavat parturi, Maanviljelijäin kauppa oy ja Hallituskadulla suuri kyltti Ota.

Putkassa käynnin ja pään selviämisen jälkeen kaksikko kiroaa viinan riivausta hämeenlinnalaisella pihamaalla. Kukaan vanhan Hämeenlinnan muistajista ei päässyt kiinni taustalla näkyvistä rakennuksista. Tähän kohtaan jää aukko.

Muistettavimmat Hämeenlinnan kohtaukset ovat possun kiinniottopalat. Ensimmäisessä niistä kaverukset ajavat loivaa nousua mukulakivikatua, sitä reunustavat kapea jalkakäytävä, puutalot ja aidat. Näkymä on hyvin pikkukaupunkilainen. Possu ilmestyy jostakin kadulle hevosen eteen juoksentelemaan. Filmografian mukaan näkymä on Saaristenkadulta Birger Jaarlin kadun ja Lukiokadun välissä. Ahti ja Vilho Matoniemi sekä Unto Määttänen ovat yhtä mieltä, että näky on saaristenkatumainen, mutta selvät kiintopisteet puuttuvat. Taisto Nieminen sanoisi, että kohtaus on Lukiokadulta. Tunnistettavin piirre olisi erikoinen aita, jossa jokainen lauta on veistetty keihäänkärkimäiseksi, joka lautaa koristavat rei’itykset, ja joka lauta on keskeltä kavennettu. Kun Aku Korhonen kompuroi possun perässä nupukivillä, on mahdoton sanoa missä kadulla tämä tapahtuu.

Varmuudella possua on ajettu pitkin Lukiokatua. Kun kamera seuraavan kerran nousee, se näyttää hienon näkymän pitkin Lukiokatua lännestä itään kohti Lyseon mäkeä. Muutaman leikkauksen jälkeen possu pinkoo Lukiokadun nupukivillä kohti Lukiokadun ja Sibeliuksenkadun kulmaa, perässä jalat vilkkuen Ihalainen ja Vatanen sekä pikkupoika. Paikka on varma, koska usea rakennuksista on edelleen samannäköinen, kuten vanha postitalo.

Nopean leikkauksen jälkeen selän takaa kuvattu takaa-ajo muuttuu edestä kuvatuksi. Samalla vaihtuu katu. Tunnistettavassa kuvassa näkyy Birger Jaarlin kadun mäki Kaivokadulta kohti Saaristenkatua, Häme-talo ja Saaristenkadun koulu ovat säästyneet tämän näkymän taloista. Samalle kadulle liittyy muistitieto, jonka mukaan possu livahti karkuun portin ali vastapäätä nykyistä verotoimistoa. Birger Jaarlin kadun mäki Häme-taloineen toistuu vielä uutena kohtauksena saman takaa-ajon aikana.

Possu jää kiinni karattuaan Kaisa Karhuttaren eli Siiri Angerkosken pihaan. Taisto Nieminen muistelee, että portti oli Kaivokadun varrella. Kahvittelun jälkeen kaverukset huomaavat hevosen unohtuneen jonnekin. He kiipeävät jyrkkää nupukivipintaista mäkeä, kadun varressa on melko vaatimattoman näköisiä rakennuksia. Kuvauspaikka oli ohjelman lähetysaikaan selvittämättä. Uusimmat vihjeen mukaan se oli Sibeliuksenkadulla Niittykadun ja Koulukadun välillä.

Kohtaus, jossa näkyy vain pitkän puutalon julkisivu suurten puiden katveessa saattaa olla Palokunnankadun ja Saaristenkadun kulmasta. Possu säkissä olallaan parivaljakko törmää neitoseen. Kadunkulma on Kansallisfilmografian mukaan Koulukadun ja Saaristenkadun kulma. Taisto Niemisellä taas on muistikuva, että se on Raatihuoneenkadulla Kaivokadun puoleisessa päässä.

Tamman takaa-ajajat kohtaavat vielä kerran pojan, kun kyselevät tamman karkusuuntaa. Kadunkulma on edelleen auki, tunnistus puuttuu. Talon numerosta päätellen ollaan Kaivokadun päässä itä-länsi-suuntaisia katuja. Sen jälkeen avautuukin ehkä hienoin katunäkymä. Ihalainen ja Vatanen painelevat säkkinsä kanssa jyrkkään nupukiviseen mäkeen, pitkän aidan päässä nousee korkealla kivijalallaan upea empiretalo, jyrkänteen päällä on yhtenäinen puutalorivi, ja etäällä nousee korkean kivitalon kulma kohti taivasta. Kansallisfilmografia laittaa miehet kaartamaan Kaivokadulta Palokunnankadulle. Vuoden 1994 tutkijat ovat itsekin epäileviä. Taisto Nieminen oli paikasta aivan varma, se on Raatihuoneenkadun länsipää, kaukana näkyy Säästöpankin talon yläkulma. Historiallisesta museosta löytyy tuon komean talon kuva, joka täysin täsmää filmin kanssa.

Jossakin päin Hämeenlinnaa oli menossa kadun kivetystyö. Miehet huilaavat hetken työmaan reunakivillä. Tämä paikka on edelleen auki, se saattoi olla Sibeliuksenkadulla. Seuraavaan kohtaukseen liittyy uusi varmentamaton kiinnostava tieto. Miehet päättävät lainata pihasta vieraan hevosen saadakseen omansa kiinni. Taisto Nieminen saattaa tietää kuvauspaikan. Hän muistelee, että nykyisen Tampereentien varressa Kaupunginpuistoon päin mennessä oli Heinäsen kiviveistämö, ja hevosen vienti olisi kuvattu sen pihassa. Toinen vaihtoehto on piha Kaivokadulla.

Seuraavan kohtauksen Ahti ja Vilho Matoniemi sekä Unto Määttänen tunnistavat varmasti, ja sen löytyy filmografiastakin. Partanen tunnistaa hevosensa ja ottaa kiinni liperiläiset. Paikka on Viipurintiellä rautatien ylikäytäväsilta. Partasen huutaessa poliisia Birger Jaarlinkadun mäki Häme-taloineen pääsee kolmannen kerran kuvaan, kun poliisi ryntää sieltä hätiin.

Seuraava Hämeenlinnan kohtaus on Vanajaveden rannassa. Nainen on pyykillä filmografian mukaan Linnanniemen kärjessä, ja kaatuva vene on kuvattu Vanajavedellä linnan ja Varikonniemen välisessä salmessa.

Hämeenlinnan kuvat päättyvät, kun pyykkimuija suurentelee juttua ja levittää huhua onnettomuudesta ja hukkuneista miehistä. Nainen kaartaa lauta-aidan kulman ympäri, taustana on maaseutumainen näkymä heinäseipäineen. Naisen nimi on nyt osin tiedossa, hän oli rouva Salminen. Matoniemet, Määttänen ja Nieminen päätyvät kaikki samaan kulmaan, Kaivokadun ja Eteläkadun risteykseen. Taustalla ovat kunnalliskodin pellot, etäällä siintää Vanajavesi.

Siinä suunnilleen on Tulitikkuja lainaamassa kuvaama Hämeenlinna, siten kuin nuo aikalaiset sen muistavat. Unohtamatta sitä, että elokuva palaa Liperiin ja Ihalaisen taloon, eli alussa mainitun muistitiedon mukaan siis Vanajaan ja Kappolan taloon.