Karvajahti ei anna naisille armoa

Ihokarvojaan poistaneet tietävät, että karvattomuus tekee kipeää. Sileä lopputulos kestää vain hetken ja sitten kärsimys alkaa uudestaan. Muotoilija Marianne Valola ihmettelee suunvuorossaan, mistä naisten kiihkeässä karvajahdissa oikein on kyse.

Suunvuorot
Muotoilija Marianne Valola
YLE / Lahti

Asuuko villissä etelässä karvaton sfinx-kissa vai irlanninsusikoira? Sitä olen joskus ihmetellyt uimahallin ja kuntosalin pukuhuoneessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat muhkeat bernhardilaiset, villavat afgaanit ja karkeakarvaiset snautseritupsut käyneet kovin harvinaisiksi.

Olen pohtinut, onko kyse hygieniasta vai aikuisviihdeteollisuuden luomasta kummallisesta kauneuskäsityksestä vai kenties ruumiinkulttuurin evoluutiosta.

Kun 1950-luvulla naisurheilija ojensi kätensä ylös, paljastui kainaloista pieni pöheikkö. Säärissä oli karvoja ja vallatonta bikinirajaa peitettiin lahkeellisilla uimahousuilla. Sittemmin ovat kaikki edellämainitut karvat joutuneet hirmuisen ajojahdin kohteeksi. Karvoja poistetaan terällä, vahalla, laaserilla, epilaattorilla ja syövyttävillä voiteilla.

Mistä moinen viha ja vastenmielisyys naisten ihokarvoja kohtaan? Miksi kaikki halutaan nyhtää pois? Hetkellisen karvattomuuden hintana on ihon punoitusta, kirvelyä, punaisia paukamia ja armoton sänki.

Mainitsinko vielä kipua? Sitä kipua, kun säärten kuivaa ihoa terällä ajaessaan vetäisee pitkän skraidun vereslihalle? Tai sitä silmät päästä lennättävää sokkia, kun bikinirajasta kiskoo karvoja irti vahalla? Ja sitä raivokasta tuskaa, kun nilkoista nyhtää karvoja sokerivahalla yksi kerrallaan ja se kestää ja kestää ja tuskanhiki valuu valumistaan.

Onkohan minulla oikeutta sanoa ääneen, millaista karvanpoisto oikeasti on? Vai kuuluisiko minunkin olla vain hissuksiin ja ylläpitää ihanaa valheellista mielikuvaa naisista luonnostaan sileinä jumalattarina? Uskotella, että naisten kauniit sääret ovat silkkisen sileitä ihan ilmaiseksi? Mutta kun ne eivät oikeasti ole, ja minun mielestäni karvanpoistossa pitää jokin roti olla!

Palataan vielä hetkeksi aikuisen naisen luonnollisen karvoituksen viimeiseen, nyt jo vallattuun linnakkeeseen. Naisten saunassa näkee ensisilmäyksellä, että yli puolet villeistä sademetsistä on raivattu. Tilalla on pikkusieviä bonzaipuskia ja aavaa broilerinnahka-aroa.

Harmittelen sitä kallisarvoista aikaa, joka naisilta on tärvääntynyt karvojen nyrhimiseen. Kaikki se aika on pois poliittisesta vaikuttamisesta, yritysten johtamisesta, akateemisesta pätemisestä ja maailman parantamisesta.

Lähteet: Yle Lahti