1. yle.fi
  2. Uutiset

Kannattiko jonottaa ja palella yhden elokuvan takia?

Loppiaisena teattereihin tuleva Vares - pahan suudelma -elokuva kerää jo ennakkoon tuhansia katsojia Turku-hallin näytöksistä. Yksi ennakkokatsojista on YLE Turun päällikkö Antti Korhonen, jolle kokemus oli viluinen, mutta mieluinen.

Minun kulttuurini
Antti Korhonen.

Tuhansien muiden turkulaisten tapaan sain lipun uuden Vares-elokuvan kutsuvieras ensi-iltaan maanantaina.

Enpä tullut ajatelleeksi että tilaisuuteen on tulossa niin paljon väkeä, joten lähdin liikkeelle omalla autolla.

Ei olisi kannattanut. Liikenne jymähti paikoilleen kaukana hallista, jonka jälkeen kuka tahansa olisi rollaattorillakin potkutellut viimeiset kilometrit huomattavasti peltilehmää nopeammin. Ensi kerralla hyppään halliin mennessä taatusti bussin kyytiin, ruuhkista kun sain tarpeekseni kymmenen pääkaupunkivuoden aikana.

Liikennekaaos myöhästytti elokuvan alkamista puolella tunnilla, jonka jälkeen saimme vielä kuunnella juhlapuheita – onneksi aika lyhyitä sellaisia.

Kaupunginjohtaja arveli ettei Turkuhalli ole aiemmin palvellut elokuvateatterina, ja saattoi olla siinä ihan oikeassa.

Ei se nimittäin siihen hommaan sovellukaan. Äänentoisto oli kaukana nykyteattereiden surroundeista, bassot kyllä pistivät lahkeet lepattamaan, mutta sanoista ei tahtonut saada selvää.

Istuin permannolla tavattoman ison miehen takana, jonka seurauksena ison valkokankaan keskiosa jäi edessä istuvan pään taakse. Varpaat jäätyivät tönköksi lattian alta hohkavan kylmyyden vuoksi, ja pois lähdettäessä oli lähes yhtä paha ruuhka kuin tullessa.

Mutta kyllä se silti kannatti. Itse elokuva oli nimittäin hyvä!

Antti Reini oli edeltäjäänsä paljon uskottavampi Vares – tai ainakin lähempänä sitä mielikuvaa joka minulle oli Mäen kirjoista muodostunut. Mäen kirjoja välillä vaivaavasta jahkailusta ja rönsyilystä ei ollut tietoakaan, elokuvaversio kulki kuin entisaikojen juna alusta loppuun.

Synkkää rikollisuuden kuvausta ammattitaidolla tehtynä. Mäen huumori oli raivattu elokuvaversiosta lähes kokonaan pois, mutta ei sitä kyllä tässä versiossa kaivannutkaan.

Toteutus oli kokonaisuudessa ihan kansainvälistä luokkaa, tuli mieleen ruotsalaisten mainiot dekkarit, eikä ihmekään sillä ohjaajahan on niitä ollut tekemässäkin. Mukanani ollut 17-vuotias oli suorastaan järkyttynyt tämän K 15 elokuvan jälkeen.

Huonoista olosuhteista huolimatta kulttuurivuoden oma avaukseni oli mieleen jäänyt kulttuurikokemus.

Kannatti jonottaa ja palella.

Lähteet: Antti Korhonen / YLE Turku

Lue seuraavaksi