Sofi Oksasen tähti oli yhä kirkas vuonna 2010

Suomalaisen kirjallisuuden kenttää liikutti vuonna 2010 ennen muuta kolme asiaa: Sofi Oksasen menestys maailmalla, kotimaisen kustannusalan kuohunta sekä sähkökirja-ajan kiihkeä odottaminen. Kieliasioissa puhuttivat muun muassa aikeet nimittää Helsingin päärautatieasema ulkomaalaisten esikuvien mukaiseksi Helsinki C:ksi.

kulttuuri
  Sofi Oksanen

Sofi Oksasen sai Puhdistus-romaanistaan Finlandia-palkinnon jo vuonna 2008, mutta kirja oli mitä ajankohtaisin myös vuonna 2010. Se levisi ulkomaille ennennäkemättömällä tavalla, ja Oksanen palkittiin moneen kertaan.

Voittoputki alkoi maaliskuun lopussa, jolloin Oksaselle myönnettiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto. Syksyllä hän sai Ranskan arvostetun Prix Femina Étranger -käännöskirjallisuuspalkinnon. Syksyllä Oksanen ja italialainen Roberto Saviano myös palkittiin vuoden parhaista eurooppalaisista kirjoista.

Yhdysvalloissa ilmestyessään Puhdistus pääsi varsin harvalukuiseen joukkoon, sillä Yhdysvalloissa julkaistusta kirjallisuudesta vain kolme prosenttia on käännöksiä. Puhdistus oli tuolloin myyty jo 30 muuhunkin maahan, ja kirjailijalle oli valjennut, miten eri tavoin kirjaa tulkittiin eri kulttuureissa.

- Kritiikkien perusteella ihmiskauppa korostuu selvästi enemmän kuin Suomessa tai Virossa. On ollut yllätys, että se nähdään todella isona ja tärkeänä poliittisena teemana, joka on erittäin ajankohtainen ja globaalisti koskettava, Oksanen kertoi.

Oksanen ja WSOY lähtivät eri teille

Miksi Puhdistus on koskettanut niin monia lukijoita ulkomaillakin, ja mikä on sen merkitys suomalaiselle kirjallisuudelle? Kriitikko Mervi Kantokorven mukaan Sofi Oksanen onnistui löytämään aiheen ja kuvaannollisen kerronnan keinon, jotka ovat puhutelleet ihmisiä heidän omien kokemustensa vuoksi.

- On hienoa, että Suomesta saadaan ulos tällainen kirjailija hyvin käännettynä. Hän imee varmasti perässään muitakin, esimerkiksi Riikka Pulkkisen, jonka hieno Totta-romaani on nyt lähtenyt maailmalle Oksasen vanavedessä.

Sofi Oksasen menestys linkittyy myös toiseen vuoden 2010 tärkeään aiheeseen eli kustannusalalla tapahtuneisiin muutoksiin. Moni henkäisi ihmetyksestä, kun Oksasen kustantaja WSOY irtisanoi hänet kesäkuussa.

Taustalla oli se, että Oksanen oli muiden WSOY:n kirjailijoiden - sittemmin entisten kirjailijoiden - tavoin arvostellut kustantamoaan. WSOY irtisanoi vuonna 2010 viidenneksen henkilöstöstään ja ulkoisti kuvan- ja sivunvalmistuksensa. Oksanen valisi uudeksi kustantamokseen Teoksen.

Toisessa isossa kustantamossa Otavassa kirjaryhmän johtaja Antti Reenpää ja kirjankustantaja Leena Majander-Reenpää irtisanoutuivat omistajasuvun keskinäisten ristiriitojen vuoksi. Kevällä puolestaan pieni Avain-kustantamo myytiin BTJ Finlandille kehnon kirjamyynnin takia.

Syksyllä toimintansa aloitti uusi osuuskuntapohjainen dekkarikustantamo CrimeTime. Harri Nykäsen ja Jouni Tervon perustama kustantamo haali talliinsa suomalaisdekkaristien kärkikaartia lupaamalla tilittää tekijöille vähintään 60 prosenttia kirjan verottomasta hinnasta. Normaalisti kirjailijat saavat hinnasta vain viidenneksen.

"Kuohunta on sattumusten summaa"

Kirjakauppaliiton kunniapuheenjohtajan Stig-Björn Nybergin mukaan vuosi oli kustannusalalla kyllä poikkeuksellisen kuohuva, mutta tapahtumat eivät olleet yhteydessä toisiinsa. Alan uusi tilanne ei häntä huoleta.

- Olemme saaneet Suomeen monta hienoa pientä kustantamoa, nyt on esimerkiksi Siltala, Avain ja Helsinki-kirjat. Nyt ei olla riippuvaisia suurten kustantamojen päätöksistä, vaan saamme monipuolisempaa kirjallisuutta.

Nyberg odottaa nyt laineiden tasautumista.

- Myös kilpailijat toivovat, että WSOY:n tilanne rauhoittuisi ja he voisivat keskittyä kirjojen tekemiseen. WSOY:llä organisaatiota ei saatu uudistettua, ja jos organisaatio ei toimi, niin siitä seuraa pahoinvointia. Otavalla ei ole sisäistä kriisiä, vaikka Leena ja Antti lähtivät. Kriisi oli omistajien ja johdon välinen. Siellä työt ovat jatkuneet kuten ennenkin. Parin vuoden kuluttua kirjailijoita alkaa siirtyä myös WSOY:lle.

Sarjakuva nousi, maahanmuuttajakirjallisuutta odotetaan yhä

Suomalaiselle sarjakuvalle vuosi 2010 oli iloinen. Sarjakuvaseuran toiminnanjohtajan Kalle Hakkolan mukaan sarjakuvalla meni suorastaan lujaa. Juba Tuomolan Viivi ja Wagner ja Pertti Jarlan FIngerpori ovat nostaneet sarjakuva arvostusta ja toimivat vetureina, Hakkola sanoo.

- Esimerkiksi sarjakuvafestivaalien esiintyjinä he tuovat väkeä muunkin sarjakuvan luo. Sitä kautta muut sarjakuvat saavat tilaisuuden tulla esille. Päällimmäisenä tulee mieleen esimerkiksi Tommi Musturin mykkäsarjakuva Samuelin matkassa, jota on "käännetty" tosi monelle kielelle. Lisäksi Ville Ranta on Ranskassa erittäin arvostettu.

Marraskuussa kotimainen kaunokirjallisuus sai uusitun määritelmän, kun yhtäkkiä tajuttiin, ettei Finlandia-palkintoehdokas Alexandra Salmela ollutkaan Suomen vaan Slovakian kansalainen. Nyt Finlandiaa ei enää jaeta suomalaiselle kirjailijalle, vaan suomalaiselle romaanille.

Alexandra Salmelan teos 27 eli kuolema tekee taiteilijan on haluttu nähdä suomalaisen maahanmuuttajakirjallisuuden airueena. Kriitikko Mervi Kantokorven mukaan kirjailija ja hänen teoksensa eivät kuitenkaan istu tähän kehykseen.

- Alexandra Salmela ei ole millään tavalla maahanmuuttajakirjailija. Satiiri ja ironia eivät ole maahanmuuttajakirjallisuutta. Jokainen uussuomalainen kirjailija halutaan nostaa esiin, koska heitä odotetaan niin kovasti, Kantokorpi sanoo.

Finlandia-voittajan kieli vakuutti kriitikon

Kantokorven mukaan kotimaisessa kirjallisuudessa ei ollut vuonna 2010 nähtävissä erityisiä trendejä. Hän nostaa esiin ainoastaan sen, että romaanikirjailijoiden ilmaisu on taitavaa, hyvässä kielessä kiinni. Esimerkiksi Finlandia-palkintoehdokkaiksi nousseet kirjat olivat Kantokorven mielestä ilmaisultaan tarkkoja ja syntyneet luontevalla tavalla suomen kieleen.

Finlandia-palkinnon voitti Mikko Rimminen kolmannella romaanillaan Nenäpäivä. Kantokorven mukaan Rimmisen merkitys suomalaiselle nykykirjallisuudelle on ilmaisun ja kielen uudistaminen.

- Rimmisen kieli ei ole kikkailua, vaan sanoilla on valtava merkitys henkilöiden sisäisen maailman kuvauksessa. Tänä kyynisenä satiirin ja ironian aikana se edustaa ihmisuskoista ja humaania maailmaa, Kantokorpi iloitsee.

Runoudesta hän sanoo, että vuonna 2010 näkyi kaikki se, mikä oli ollut 2000-luvun myötä tulossa. Runous oli nuorissa käsissä, sen kautta kirjailijat debytoivat, Kantokorpi summasi. Runoija Harry Salmenniemen sanoin nykyrunoutta hallitsee visuaalisuus.

- Meidän ajatuksemme on korostaa runouden toista puolta, eli sitä, miltä runous kuulostaa, miten sitä voidaan esittää. Suomessa on paljon sellaisia runoilijoita, jotka avautuvat korvan kautta.

Salmenniemen Texas sakset -kokoelma teki palkinnon arvoisen vaikutuksen Kalevi Jäntin rahastoon. Runeberg-palkinnon taas sai Kari Hotakainen romaanista Ihmisen osa.

Nobelin kirjallisuuspalkinnon voitti perulainen Mario Vargas Llosa. Palkintoraadin mukaan hänen ansioitaan ovat hänen kykynsä kartoittaa valtarakenteita ja kuvata yksilön vastarintaa, kapinaa ja kukistumista. Vargas Llosan teoksia on suomennettu toistakymmentä. Vuonna 2010 ilmestyi Tuhma tyttö.

Minne jäi sähkökirja?

Yksi kirja-alan muutoksista vuonna 2010 oli sähkökirja. Keväällä jopa ennustettiin paperisen kirjan kuolemaa. Loppuvuodesta huomattiin, ettei taivas romahtanutkaan, vaikka sähkökirja lanseerattiin markkinoille Helsingin kirjamessuilla. Kirjakauppaliiton kunniapuheenjohtajan Stig-Björn Nybergin mielestä pelko olikin aivan turhaa, vaikka muutoksia on varmasti odotettavissa.

- Sähkökirjat ovat tärkeä muoto, varsinkin kun on kyse tietokirjoista. Tieteellinen kirjallisuus ja koulukirjat muuttuvat sähköisiksi. Uskon, että pokkarit häviävät. Kun kirjasta tulee vanhempi ja siitä tulee pokkari, niin siitä tuleekin sähkökirja. Paperinen kirja pitää pintansa ainakin 20 - 30 vuotta, Nyberg ennustaa.

Kotimaisia sähkökirjoja ovat alkaneet julkaista suurimmat suomalaiset kustantamot, mutta nimikkeiden määrä on vielä pieni, minkä vuoksi sähkökirjakauppakaan ei ole vielä päässyt vauhtiin.

Sähkökirja on kohdannut ongelmia myös kirjastossa. Kirjastot lainaavat jo sähkökirjojen lukulaitteita, mutta ne sisältävät toistaiseksi ainoastaan teoksia, joiden tekijän kuolemasta on kulunut vähintään 70 vuotta. Kirjastolla ei ole oikeutta lainata sitä uudempia teoksia tekijänoikeuksien vuoksi.

Suomen kielen selkeyttä esitettiin hallitusohjelmaan

Suomen kieli ja sen muuttuminen pilkahtelivat puheenaiheena myös vuonna 2010. Kesäkuussa herännyt keskustelu Turun ja Helsingin päärautatieasemien nimistä osoitti, että liikelaitosten nimeämisissä on oltava jokin roti.

Samalla selvisi, että Suomesta puuttuu nimilaki, joka määräisi julkiset liikelaitokset hyväksyttämään nimenmuutoksensa etukäteen asiantuntijoilla. Tampereella ehdittiin nimetä sairaalan aivohalvausyksikkö Stroke Unitiksi, ja Helsingissä aiottiin kutsua päärautatieasemaa nimellä Helsinki C.

Vain viikko rautatieasemien nimimuutosehdotuksen jälkeen Kotimaisten kielten tutkimuskeskus vaatikin parannusta viranomaisten käyttämään kieleen. Kotuksen mukaan viranomaisten on hallintolain nojalla käytettävä selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Haluaapa Kotus tämän periaatteen jopa hallitusohjelmaan.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset ja Kultakuume / Maria Ala-Kuha