Jorma Uotinen juhli 40 vuoden uraa yhä tanssien

Tanssin vuonna 2010 tanssija-koreografi Jorma Uotinen vietti 40-vuotistaiteilijajuhlaansa ja muumeista tehtiin historian ensimmäinen nykytanssiteos. Kansallisbaletissa kyseenalaistettiin baletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven linja. Sirkustaiteen suosion kasvu jatkui.

kulttuuri
Tanssija Jorma Uotinen

Moni balettitanssija jää eläkkeelle täytettyään neljäkymmentä, mutta Uotinen jatkaa yhä 60-vuotiaanakin tanssimista.

- Niin kauan kun pystyn La Diva -teoksessani nostamaan kymmenen tuolia käsivarsilleni, niin kauan voin sitä esittää, Uotinen sanoi iästä ja tanssista.

Tanssija-koreografi Sami Saikkosen mielestä Jorma Uotinen on Suomen tanssikentän ehdoton grand master. Lähes kaikki Suomen miestanssijat ovat työskennelleet jossakin vaiheessa uraansa hänen ohjauksessaan.

- Uotisen kanssa työskennellessä taide on aina läsnä. On käsittämätöntä, ettei häntä ole nimitetty tanssitaiteen professoriksi, Saikkonen sanoi.

Suomalaistanssijoiden työllistyminen puhutti

Kansallisbaletin vuoden aloitti legendaaristen tanssitähtien Sylvie Guillemin ja Akram Khanin tammikuinen vierailu. Lisäksi Kansallisbaletissa nähtiin muun muassa perinteinen Bournonville-teos La Sylphide sekä taiteellisen johtajan Kenneth Greven koreografia Scheherazade.

Kansallisbaletin linjaukset herättivät vuoden aikana kysymyksiä. Muutama nimettömänä pysytellyt baletin tanssija sanoi Greven ylikuormittavan tanssijoita, mikä on johtanut loukkaantumisiin ja sairastelun lisääntymiseen.

Tammikuussa Greve järjesti koetanssin Prahassa, minkä seurauksena Töölönlahden näyttämöllä pyörähtelee yhä enemmän ulkomaalaisia tähtitanssijoita. Niinpä iso osa Kansallisoopperan balettioppilaitoksesta valmistuvista suomalaistanssijoista ei työllisty Kansallisbalettiin.

Greven mukaan suomalaisen balettikoulutuksen taso ei ole ollut riittävä, jotta suomalaisia tanssijoita olisi voitu valita Kansallisbalettiin. Tanssija-koreografi Sami Saikkonen suo taiteelliselle johtajalle vapauden valita ja vastuun siitä, mutta itse hän näkisi Kansallisbaletissa mieluusti enemmän suomalaisia tanssijoita.

- Jo säätiön säännöissä lukee, että Kansallisbaletin tulee pitää yllä suomalaista tanssitaidetta. Se on kulttuuripoliittisesti todella tärkeää.

Pitkiä raajoja ja kiinalaista taituruutta

Huhtikuussa tanssin ystävät pääsivät näkemään maailmankuulun pietarilaisen koreografivirtuoosin Boris Eifmanin poikkeuksellisen pitkäraajaiset tanssijat Helsingissä.

Niin ikään pietarilainen Mariinski-teatteri vieraili ensimmäistä kertaa Kansallisoopperassa. Kesällä Kuopio tanssii ja soi -festivaalin tähtivieraita olivat kiinalaisen Shanghai Ballet’n tekniset taiturit.

Joulukuun alussa balettitanssija Minna Tervamäki ja flamencotanssija Kaari Martin löivät taiteelliset inspiraationsa ja voimansa yhteen On a string -teoksessa. Sami Saikkosen mielestä rajoja pitäisi rikkoa useamminkin.

- Minuakin on pyydetty tekemään lentokoneelle koreografia taitolentonäytökseen. Vain mielikuvitus on rajana!

Tamperelaisen Mobita-Danscon uutuus oli historian ensimmäinen Muumi-aiheinen nykytanssiteos. Se esitettiin myös Shanghain maailmannäyttelyssä.

Kvarnström palasi Kaupunginteatteriin

Jorma Uotisen ohella moni muukin tanssitaiteilija vietti vuonna 2010 merkkivuotta. Tanssija Tommi Kitti juhli tanssiryhmänsä kymmenvuotista taivalta ja ilmoitti samalla yllättäen lopettavansa tanssimisen.

Lokakuussa modernin tanssin uranuurtaja Sinikka Gripenberg hurmasi yleisön 70-vuotisjuhlaesityksessään. Gripenberg tunnetaan erityisesti yhdysvaltalaisen Martha Grahamin tanssitekniikan sanansaattajana Suomessa.

Taiteilijaprofessori Kenneth Kvarnström aloitti elokuussa Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän pääkoreografina. Edellisen kerran hän johti Kaupunginteatterin tanssiryhmää 1990-luvun loppupuolella. Syksyllä Kaupunginteatterin lavalla sai ensi-iltansa Kvarnströmin uusin koreografia Destruction song II.

"Nykytanssi kiertää helposti kehää"

Nykytanssi mielletään usein vaikeatajuisena. Sami Saikkosen mielestä nykytanssille saataisiin lisää yleisöjä tekemällä teoksia, joihin yleisö pääsee sisään. Saikkosen mielestä kaiken nykytaiteen ongelmana on se, että taide lähtee helposti kiertämään kehää, jossa yleisö jää ulkopuolelle.

- On apurahalautakunta, kriittikko ja taiteilija, ja he keskenään kehittävät esperanton kaltaisen kielen, jota kukaan ei enää ymmärrä. Keskenään he kehuvat toisiaan ja jakavat apurahoja, mutta yleisö istuu siellä ulkopuolella ymmärtämättä yhtään mitään, Saikkonen kuvailee.

-Taiteilijan tehtävänä on elää tässä ajassa ja välittää sitä omilla keinoillaan. Jos keinot koskettavat yleisöä, esitys on elossa, hän kiteyttää.

Myös keskustelu tanssin talon tarpeesta jatkui. Sami Saikkonen harmittelee, ettei vuonna 2011 avautuvaan Musiikkitaloon rakennettu yhtäkään näyttämöä pelkästään tanssille.

Sirkuskoulutus kävi vaakalaudalla

Sirkuksen suosio jatkoi kasvuaan vuonna 2010. Suomalaiset nykysirkusryhmien katsojamäärät ulkomailla kaksinkertaistuivat. Ulkomaankiertueet keräsivät yhteensä lähes 50 000 katsojaa. Suomalaista nykysirkusta nähtiin muun muassa Itä-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa.

Myös kotimaassa nykysirkuksen katsojamäärät kasvoivat kolmanneksella. Esimerkiksi Helsingissä viidettä kertaa järjestetty nykysirkusfestivaali Cirko kaksinkertaisti kävijämääränsä. Joensuussa järjestettiin heinäkuussa puolestaan maailman suurin vuosittainen sirkuksen ja jongleerauksen festivaali.

Vuoden 2010 lastenkulttuurin valtionpalkinnoista toisen sai tamperelainen Sorin Sirkus. Sitä kiitettiin pitkäaikaisesta työstä nuorisosirkustoiminnan edelläkävijänä.

Sirkusalaa on voinut Suomessa opiskella ammattikorkeakoulutasolla Turussa 1990-luvulta lähtien. Lisäksi Lahdessa on opistotasoinen sirkuskoulu.

Toukokuussa Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia ilmoitti lopettavansa sirkuksen ammattikoulutuksen säästösyistä. Sirkuskoulutuksesta vastaava lehtori Minna Karesluoto totesi tuolloin, että tutkintoon johtavan koulutuksen lopettaminen olisi katastrofi sirkusalalle.

Jo muutaman päivän päästä Taideakatemia ilmoitti vielä harkitsevansa asiaa. Rehtori Juha Kettusen mukaan säästöjä haettaisiinkin muualta, jotta sirkuskoulutus voisi jatkua entisellään.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset ja Kultakuume / Emma Vainio