Kulttuuripolitiittista keskustelua hallitsi raha

Vuoden 2010 kulttuuripolitiikassa otsikoihin nousivat kuntien ja valtion kulttuurirahat, Taiteen keskustoimikunnan uudistaminen ja tekijänoikeuskorvaukset. Keskustelua värittivät myös Kiasman johtajavalinta ja kuvataiteen näyttelyvaihtokeskus Framen pulmat.

kulttuuri
Euron kolikoita.
Yle

Niukka talous on vaikeuttanut kulttuurilaitosten toimintaa monessa suomalaisessa kunnassa. Kultakuumeessa lokakuussa Kuntaliiton erityisasiantuntija Ditte Winqvist oikoi harhaluuloja valtion kulttuurirahoituksen kattavuudesta kunnissa.

- Suomessa on yli 340 kuntaa, mutta valtionosuutta saavia taidelaitoksia on vain alle sadassa kunnassa. Valtaosa kunnista ei saa valtionosuutta mihinkään kulttuuritoimintaan, vaan ainoa valtiontuki on niin sanottu kulttuurieuro, joka on vähän päälle euron asukasta kohden.

Kunnat satsaavat kuitenkin huomattavasti suuremman euromäärän kulttuuriin, pienessäkin kunnassa satsaus on keskimäärin kahdeksan euroa.

Turku hävisi kiistan valtion kulttuurituesta

Valtionosuuksien suuntaaminen ohi kulttuurilaitosten aiheutti vuoden varrella keskustelua. Keskusteluun otti kantaa myös kulttuuriministeri Stefan Wallin, joka paheksui julkisesti Turun tapaa käyttää valtion myöntämiä kulttuurirahoja muihin kuin kulttuurimenoihin. Turun ja ministeriön välistä kiistaa selvitettiin oikeudessa saakka.

Turku haastoi opetusministeriön oikeuteen valtionosuuksien jäädyttämisen takia. Lokakuussa korkein hallinto-oikeus teki päätöksen ministeriön eduksi. Päätös merkitsi siis sitä, että valtio saa määrätä kulttuurille tarkoitetut varat käytettäväksi nimenomaan kulttuuriin.

Wallin toivoi, että taidelaitosten valtionrahoitukseen liitettäisiin myös kannustinjärjestelmä.

- Kulttuurilaitos hyötyisi siitä, että heillä menee hyvin. Ei saisi syntyä pelkoa siitä, että rahaa leikataan, koska edellinen vuosi on mennyt hyvin. Se ei ole kannustin, se on leikkuri, Wallin sanoi.

Jakobsson peräsi rikkailta kulttuuritahtoa

Kulttuurin julkisen rahoituksen niukkenemista ennusti moni. Yksi heistä oli helsinkiläisen Kulttuuritehdas Korjaamon toimitusjohtaja Raoul Grünstein, joka sanoi, että kulttuuriin tuottamiseen on löydettävä uusia tapoja.

- Rakennuksen ja siellä toimivan taiteilijakunnan erottaminen toisistaan synnyttäisi uudenlaista tuotantoajattelua, Grünstein pohti Kultakuumeessa.

Valtion taiderahakirstun vartija eli Taiteen keskustoimikunta puolestaan odotti päätöksiä uudistusesitykseensä. Puheenjohtaja Leif Jakobsson sanoi, ettei valtion rooli taiteen tukemisessa ole pelkkä mesenaatin rooli.

- Valtiolla on myös taidepoliittinen tahto. Kulttuurin rooli yhteiskunnassa muuttuu tulevaisuudessa laajemmaksi. Nyt puhutaan paljon taiteen itseisarvosta ja välineellistämisestä.

Hän ei nähnyt niissä ristiriitaa.

- Suomessa on myös rikkaita ihmisiä, joille toivoisin suurta kulttuuritahtoa, Jakobsson maalaili Kultakuumeessa.

Taiteen keskustoimikunnan uudistus törmäsi kuitenkin kentän vastukseen ja esitys kariutui syyskuussa. Ministeriö ei saanut kiistellylle uudistukselle toivomaansa lisärahaa.

Kulttuurintekijät protestoivat tekijänoikeuksiensa puolesta

Suomalaiset taitelijat ja kulttuuriala huolestuivat vuonna 2010 yhä enemmän tekijänoikeuskorvauksistaan. Alan laskettiin menettäneen kahdessa vuodessa miljoonia euroja tekijänoikeuskorvauksia.

Suomalaiset kopioivat laillisesti musiikkia ja elokuvia vuosittain kahden miljardin euron edestä. Kopioinnista maksetaan korvausta tekijöille tekijänoikeusjärjestöjen kautta. Korvausten raju pudotus johtui siitä, että hyvitysmaksua ei kerry esimerkiksi muistitikuille tai kännyköihin kopioiduista musiikista ja elokuvista.

Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien valtuuskunta lähestyikin poliittisia päättäjiä vetoomuksella, jotta uusista kopioinnin mahdollistavista laitteista alettaisiin periä hyvitysmaksua. Kulttuuriväki vieraili marraskuussa myös eduskunnassa ja kokosi adressin.

Joulukuussa hallitus esitti, että hyvitysmaksu ulotetaan vuoden 2011 alusta myös ulkoisiin kiintolevyihin. Maksun ulkopuolelle jäivät edelleen navigaattorit, matkapuhelimet, tietokoneet, kämmentietokoneet ja pelikonsolit.

Taiteilijat ja kulttuurialan yrittäjät olivat pettyneitä päätökseen. Heidän mielestään kulttuuriministeri Wallinin arvio lainmuutoksen vaikutuksista hyvitysmaksuihin oli liian optimistinen. Taiteilijat huomauttivat, että kopiointia tapahtuu yhä enemmän juuri niillä laitteilla, joista maksua ei kerätä.

Kiasman johtajanhaku kummastutti

Nykytaiteenmuseo Kiasman johtajahaku pyörähti liikkeelle heti alkuvuonna, kun johtajana toiminut Berndt Arell oli ilmoittanut siirtyvänsä muihin tehtäviin. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä uudeksi johtajaksi nimitettiin filosofian kandidaatti Pirkko Siitari.

Valintaa edeltänyt prosessi oli pitkä ja kiemurainen. Valtion taidemuseon ykkösehdokkaan Marja Sakarin putoaminen johtajanpaikalta aiheutti kummastelua ja kritiikkiä, sillä Sakari oli korkeasti koulutettu juuri nykytaiteen saralla.

Kultakuumeen keskustelussa taidekriitikko Marja-Terttu Kivirinta arvosteli prosessin läpinäkymättömyyttä. Kuvataiteilija Merja Puustinen arveli, että kulttuuriministeri olisi toiminnallaan kalastellut poliittisia irtopisteitä.

- Muutama ihminen on puhunut vasemmiston salaliitosta ja epäillyt, että valtion taidehallinto ja apurahajärjestelmä ovat vasemmistolaisen klikin hallinnoimia, eivätkä edes kulttuuriministerit ole uskaltaneet tehdä mitään. Ehkä Wallin sitten ajatteli, että hänellä on tuhannen taalan paikka jättää oma sormenjälki tähän asiaan, Puustinen sanoi.

Onko Kiasma kansainvälisellä tasolla?

Tutkijatohtori Annamari Vänskä pitää Kiasman johtajavalintaa edelleen rumana ja myyttisenä prosessina. Hän ihmettelee myös sitä, että keskustelu Kiasman johtajahaun yhteydessä aloitettiin pohdinnalla, onko museo kansainvälisellä tasolla.

- Ei luotettu siihen, että sisältöä tehdessä museosta tulee kansainvälinen, Vänskä kummastelee.

Kansainvälisyys tarkoittaa Vänskän mukaan sitä, että osallistutaan kansainvälisellä taidekentällä käytäviin keskusteluihin.

- Tästä näkökulmasta Kiasma ei ole kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi syksyllä Kiasmassa järjestettiin Ars Fennica -näyttely ja Young British Art -ilmiötä suomalaisesta perspektiivistä esitellyt näyttely. Kilpailunäyttelyt ovat arveluttavia nykytaiteen museossa, ja Young British Art oli auttamattomasti 15 vuotta myöhässä.

Vänskä arvosteli epäeettiseksi toimintatavaksi myös sen, että Kiasma teki läheistä yhteistyötä yhden helsinkiläisen gallerian kanssa.

Vänskän mielestä Kiasman pitäisi avata ovet ja antaa tilansa suomalaisille nykytaiteilijoille, jolloin yleisö näkisi, mitä nykytaiteessa on juuri nyt tekeillä. Ovet pitäisi avata myös ulkopuolisille kuraattoreille.

Framen halvaannus jatkui syksyyn

Toinen kulttuuripoliittinen keskustelu roihahti, kun kuvataiteen vientiorganisaatio Framen huono työilmapiiri halvaannutti keskuksen toiminnan. Työntekijöitä irtisanottiin, ministeriö vetäytyi taustalta, ja taiteilijat, kansalaiset sekä kansainväliset taidepiirit kirjelmöivät vetoomuksia. Kaavailut uudesta visuaalisten taiteiden vientiorganisaatiosta aloitettiin, ja lopulta Frame sai jatkoaikaa uuden johtajan Laura Köönikän luotsaamana.

Tutkijatohtori Annamari Vänskästä on käsittämätöntä, että loistavasti toimivaa organisaatiota oltiin kuoppaamassa siksi, että sen työilmapiiri oli huono. Kaavaillussa kuvataiteen, designin ja arkkitehtuurin yhteisessä vientiorganisaatiossa Vänskä näkee uhkansa.

- On vaarana, että se ohjaa visuaalista taidetta kaupalliseen suuntaan. On vaikeaa saada rahaa hankkeille, joilla ei ole kaupallista hyötyä, Vänskä uumoilee.

Annamari Vänskän mielestä on kuitenkin positiivista, että taidepoliittiseen keskusteluun on Suomessa intohimoja, vaikka keskustelun sisältö ei aina ylläkään korkealle.

- Keskustelu taidebyrokratiasta ja rahasta on tullut keskeiseksi. Kyllä se jotain kertoo myös siitä, mitä taidemaailmassa tapahtuu.

Ylelle uusia linjauksia

Kulttuuripolitiikan vuotta ravisteli myös se, että Yleisradio sai Lauri Kivisestä uuden toimitusjohtajan ja sitä kautta uusia kulttuuripoliittisia linjauksia.

Kultakuumeessa kirjailija-tutkija Anna Kortelainen ja runoilija-kriitikko Lauri Otonkoski ruotivat paitsi Yleisradion roolia kulttuurin toimijana, niin myös laajempia yhteiskunnallisia suuntaviivoja.

- Voisi kysyä, rekrytoituuko politiikkaan kaikkein terävimpiä päitä vai rekrytoituvatko he vaikkapa mainostoimistoihin, jotka sitten kyynisesti rahastavat poliittisia puolueita. Tuntuu siltä, että politiikkaan ei ole vetoa lahjakkuuksien parissa, Kortelainen kommentoi.

Lauri Otonkoski puolestaan pohti sivistysvaltion tunnusmerkkejä.

- Sivistysvaltio on kiintoisa sana. Olisi helpompaa, jos voisi ottaa jonkun esimerkin sivistysvaltiosta joko nyt tai historiassa. Koko yön mietin tätä asiaa, mutta en löytänyt ensimmäistäkään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sivistysvaltio olisi sellainen, joka tunnistaa, analysoi ja arvostaa sen, että oleminen koostuu monista eri laaduista kaikilla elämisen tasoilla, Otonkoski sanoi.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset ja Kultakuume / Katri Henriksson