1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Maaret Kallio

Perhekokoukset vähentävät riitoja

Väestöliiton seksuaaliterapeutti Maaret Kallio kirjoittaa blogissaan perhekokouksesta, jonka tarkoitus on koota perheenjäsenet yhteen pohtimaan kunkin toiveita ja sitoumuksia. Maaret Kallio tarkentaa ajatuksiaan Paavo Häikiön haastattelussa.

Maaret Kallio

Paavo Häikiö: Mistä idea perhekokouksesta syntyi?

Maaret Kallio: Tapaan terapiassatyössäni isiä, äitejä ja nuoria sekä eri-ikäisiä pariskuntia. Hyvin usein puhumme siitä miten vaikeaa on ilmaista omia tunteita ja tarpeita ja millä tavoin onnistuisimme kertomaan toiveistamme. Usein näissä keskusteluissa tulee esiin erilaisia ”marttyyrikuvioita”. Ihminen kokee olevansa aina se joka joutuu rehkimään. Saattaa myös tuntua siltä, että yksi perheestä jyrää muut. ”Nyt tehdään näin, eikä tässä ole vaihtoehtoja” –ajattelu aiheuttaa ongelmia.

Lähdin tämän pohjalta miettimään, miten arkeen voitaisiin luoda kevyt rakenne. Tarvittiin idea, jonka avulla jokainen perheessä voisi ilmaista omia tarpeitaan. Kaikilla perheenjäsenillä on myös vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Perhekokouksen ajatuksena on, että myös lapset osallistuvat.

PH: Millaisia sääntöjä perhekokouksessa on?

MK: Perhekokouksen voi kutsua koolle kuka tahansa. Kuka vaan perheenjäsenistä voi kailottaa ”perhekokous!” ja se tarkoittaa, että kokous alkaa. Esityslistaa tai hienoja puheenjohtajan nuijaa ei tosiaankaan tarvita. Aluksi kokouksia voi olla vaikka kuinka usein, jopa viisi yhden viikonlopun aikana. Ajan myötä kokouksia ei tarvita niin tiuhaan. Kun kokouksiin muodostuu hyvä rakenne niissä käsitellään useita asioita kerrallaan.

PH: Mitä perhekokouksia harkitsevan kannattaa ottaa huomioon?

MK: Pitää muistaa, että keskustelu itsessään ei ole autuaaksi tekevä juttu. Mukana on oltava idea. Perhekokous ei toimi, jos joku perheenjäsenistä vain papattaa, käskee, komentaa tai nalkuttaa ja muiden rooliksi jää kuuntelu. Semmoinen ”keskustelu” ei johda mihinkään. Perhekokouksia voidaan pitää esimerkiksi perjantaisin kun viikonloppu on edessä ja jokaisella perheenjäsenellä on siihen liittyviä toiveita. Kokouksessa jokainen kertoo mitä toivoo ja lisäksi mietitään miten toiveet mahdollistetaan. Kuinka siis käytännön asiat hoidetaan. Kokouksissa voidaan sopia, kuka tekee ruoan, kuka ulkoiluttaa koiran, miten siivotaan ja miten muut työt jaetaan. Tavoitteena on, että kaikki jaksavat ja voivat hyvin.

PH: Entä jos kokee että toiset eivät perhekokouksessa kuule tai kuuntele?

Oman tarpeen ilmaiseminen on vain puolet perhekokouksesta. Meille kaikille on äärimmäisen tärkeää, että meitä kuunnellaan ja meidän kokemuksemme tulevat kuulluksi. Jos joku sanoo, että ”stressaannun tästä”, ei muiden auta todeta, että ”ei siitä kannata stressata, ota rennosti”. Kyseessä on sanojan todellinen kokemus ja se pitää ottaa tosissaan.

Perhekokouksessa on tärkeää, että jokaisella on puheenvuoro. Kukaan ei saa jyrätä. ”Minä menen viikonloppuna pelaamaan tennistä, äiti siivoaa ja lapset menevät kahdeksalta nukkumaan”-komenteluasenne ei sovi perhekokouksiin. Toisaalta kukaan ei tule perhekokoukseen myöskään miellyttämään muita. Kokouksissa lapset näkevät, että aikuisillakin on erilaisia toiveita. Samalla vanhemmat oppivat kuuntelemaan lapsiaan. Näin opitaan tekemään kompromisseja: jotta voidaan päättää, mitä tehdään ja mikä on mahdollista viikonloppuna tai lomalla, on soviteltava ja jaettava tehtäviä.

Ajattelemme usein, että muut ymmärtävät sanomattakin, mitä minä tarvitsisin. Vaan eivätpä ymmärrä. Omat näkemykset pitää ilmaista ääneen ja muilla on velvollisuus kuunnella. Puhujan sanomiset pitää ottaa tosissaan.

PH: Pitäisikö vastuuta ja valtaa jakaa perheessä vanhemmilta enemmän lapsille?

Vanhempien tehtävä on olla perhekokouksissa puheenjohtajina, kuten perhe-elämässä muutenkin. Mutta lapsillakin on ääni ja heidän ajatuksilleen ja tarpeilleen pitää olla tilaa. Perhekokous ei ole pelkästään sitä, että päätetään asioita, vaan myös sitä, että voi kertoa, että ”mulla on ollut tämmöinen harmi”. Vanhemmilla pitää olla valta, koska se luo lapsille turvaa. Vanhempien pitää päättää ne rutiinit ja systeemit, joiden mukaan mennään, mutta lapsella pitää olla tilaa sanoa, mitä hän kokee ja kaipaa.

Lähteet: YLE / Paavo Häikiö

Lue seuraavaksi