Se on kuin lakkaisi hengittämästä, jos ei kirjoita

Runoilija Pia Ronkaisen esikoinen, Runoromaani, julkaistiin maaliskuussa. Runoromaanissa pureudutaan syvälle vaikeisiin aiheisiin, kuten Touretten oireyhtymään ja paniikkihäiriöön. Paikoitellen myös viiltävää huumoria ja sysimustaa ironiaa viljellen Ronkainen käsittelee ankaria asioita autofiktion muotoon puettuna.

kulttuuri
Runoromaanin äidin Pia Ronkaisen esikoinen hämmentää ja lämmittää.
Runoromaanin äidin Pia Ronkaisen esikoinen hämmentää ja lämmittää.YLE / Liisa Louhela

- Se on tapa olla olemassa, se runossa oleminen. Se on kuin lakkaisi hengittämästä, jos ei kirjoita, kuvailee oululainen runoilija, kirjoittaja ja kriitikko Pia Ronkainen.

Runo on ollut Ronkaisessa niin kauan kuin hän jaksaa muistaa. Ensimmäiset runonsa hän kirjoitti jo pienenä tyttönä.

- Sellaisiin pieniin runovihkoihin leikkimökissä, ja sitten olen käynyt teatraalisesti hautaamassa niitä metsään sitä mukaa, kun vihkot ovat tulleet täyteen, runoilija muistelee.

Ronkainen kantaa edelleen jatkuvasti mukanaan muistivihkoa, vaikka varsinainen työskentelyvaihe tapahtuukin ensimmäkseen tietokoneen äärellä. Ronkainen ei osaa arvioida, mitkä syyt ovat saaneet hänet näkemään asioita runoilijan silmin.

- Varmaankin elämä ylipäätään. Ehkä se on sellainen tapa olla ja tarkkailla ulkopuolisena ympäristöä, muita ihmisiä ja myös itseään, Ronkainen pohtii.

Ronkaisen elämään sisältyy kuitenkin myös vaihe, jolloin hän ei ole pystynyt runoja kirjoittamaan. Hän kuvailee sitä itse elämänsä mustimmaksi vaiheeksi.

Runoilija-äiti kirjoittaa omalla ajallaan

Pia Ronkainen löytää aikaa kirjoittamiselle, vaikka tekemistä kirjallisuudenopiskelijana, runoilijana, kirjailijana, taiteilijana, kriitikkona ja äitinä piisaakin.

- Kirjoitan aika paljon silloin, kun lapset ovat koulussa. Oma aikani alkaa, kun lapset ovat lähteneet. Yleensä palaan teksteihini vielä illalla, Ronkainen kertoo.

Ronkaisen on sanottu Runoromaanissaan tavoittaneen Tourette-aivojen toiminnan paremmin kuin monet tieteelliset julkaisut. Runoilijalle itselleen se on ollut parhaiten mieleen jäänein palaute.

Runoromaaninsa muodossa Ronkainen tavoitteli nimenomaan Tourette-aivojen rytmiä. Muoto tekstille löytyi työprosessissa viimeisenä.

- Sellaisen rytmin tavoittaminen teokseen oli ehdottomasti vaikeinta.

Autofiktio etäännyttää

Ronkaisen esikoisteoksen tyyli on autofiktiota, eli omaelämäkerronnallista fiktiota.

- Siihen on miksattu oman elämän kokemuksia ja fiktiota sekametelisopaksi, Pia Ronkainen luonnehtii.

Runoilija näkee autofiktion haastavana tyylilajina. Runoromaanissaan henkilökohtaisia ja intiimejäkin aiheita käsittelevä Ronkainen joutui miettimään etukäteen tarkoin omaa suhtautumistaan julkaistavaan teokseen.

- Kirjoitin Runoromaanin todella moneen kertaan, koska halusin etäännyttää sen omasta elämästä sillä tavalla, etten tunnistaisi sitä enää niin, että minä itse olisin tekstissä henkilökohtaisesti, vaan siinä olisi se fiktiivinen Piitu, jolla on paljon samanlaisia kokemuksia kuin minulla.

Vaikka Ronkainen näkee tyylilajin rajoittavan ilmaisua, löytyy siitä hyviäkin puolia.

- Pystyin yhdistämään proosan ja runon. Muoto ja tarina vapauttivat esimerkiksi perinteisesti romaaniin liitetyistä juonirakenteista.

Tästä käynnistyi YLE Oulun uusi kirjallisuussarja. Esittelemme jatkossa tiistaisin Internetsivuillamme yhden nuoren pohjoispohjalaisen naiskirjailijan. Ensi viikolla 4.1. vuorossa on liminkalainen Essi Kummu. Esittelyvuorossa oleva kirjailija saa esittää joka viikko yhden mieltä askarruttavan kysymyksen seuraavan viikon kirjailijalle.

Lähteet: YLE Oulu / Liisa Louhela