Syyhyttäkö saunaan?

Luulo ei ole tiedon väärti. Tämän sai huomata myös Pirjo Pasurin pakinan nainen, jonka viaton piipahdus terveyskioskilla poiki mittavan määrän diagnooseja.

Suunvuorot
Lääkäri mittaa potilaan verenpainetta.
Yle

Olipa kerran naishenkilö, ei enää nuori, mutta ei aivan ikäloppukaan. Kierrellessään eräässä kauppakeskuksessa hän huomasi terveyskioskin, jossa ei ollut ennen käynyt. Ei ollut tuntenut tarvetta poiketa. Olo oli yleensä ihan jees, mitä nyt joskus päänsärky vaivasi. Sekin hoitui useimmiten parilla pillerillä. Hän ei ollut terveydentilastaan huolissaan. Kun ei ole oireita, ei ole sairauksia, hän ajatteli.

Kun nyt sisään oli kuitenkin tultu, hän teki tikusta asiaa ja pyysi mittaamaan verenpaineensa. Niin tehtiin, ja kahdesti lukemat näyttivät enemmän kuin suositus on. Ei ollut rouva uskoa silmiään. Eikä korviaan, kun häntä kehotettiin tilaamaan aika terveyskeskuslääkärille.

Lääkäriin meno tuntui turhalta, kun omasta mielestään hän oli ihan terve. Jos nyt vähän ylimääräisiä “paineita” löytyikin, niin kysymyksessä oli kai vain ohimenevä ilmiö. Yleensä lääkäriin mennään vain, jos tuntee olevansa todella sairas. Pieniä vaivoja nyt on jokaisella joskus, mutta kuka “syyhyttä saunaan” eli lääkäriin menee. Kyllähän sitä itseään sen verran tuntee ja tietää, milloin laitetaan laastarit tai kolme kovaa koota: kuuma juoma, kipulääke ja konjakki eivät auta.

Lääkäri tuli kuitenkin tilattua, vaikka olisi ollut parempaakin tekemistä. Vastaanottava lääkäri oli perusteellista sorttia, joka ei kiinnittänyt huomiotaan vain verenpaineeseen, vaan kurkisti kurkkuun, katsoi korvat ja kuunteli keuhkot. Kyseli siinä samalla asiakkaan elämäkertaa. Oliko silmälaseja ja kuulokojetta – siinä iässä kun jo monilla oli. No, vasemmassa korvassa joskus humisi ja surisi, mutta ei haitaksi asti.

Pois lähtiessään naisella oli kädessään lähete laboratorioon.

Tulokset soitettiin muutaman päivän kuluttua. Jo aiemmin todetun verenpaineen lisäksi kolesteroli olisi syytä saada alemmas. Sokeri oli siinä ja siinä. Lääkkeitä suositeltiin, kuulokojettakin voisi kokeilla.

Nyt rouva pyörittelee kuulemaansa mielessään ja pohtii, mitä sanoisi toinen lääkäri.

Ennen päätöksentekoa tuli silmälasien uusinnan vuoro. Kävi niin, ettei optikollakaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan, vaan yksi asia johti toiseen. Nimittäin optikko kehotti menemään silmälääkärille. Asiakkaan mielestä hänen silmänsä kaipasivat vain uudet, modernimmat lasit. Oli siis melkoinen yllätys, kun näkökenttä- ja OCT -tutkimusten jälkeen todettiin glaukooma.

Nyt rouvan kädessä on tippapullo ja hän päivittelee, miten hänelle näin kävi. Äsken vielä terve, nyt sairas, mutta oireeton. Hän harmittelee, että tulikin poikettua terveyskioskiin, sillä sieltähän koko ruljanssi alkoi.

Tämä ei ollut satu, vaikka sadun sanoilla alkoikin. Tämä oli kertomus naisesta, joka uskoi olevansa terve, kunnes toisin todistettiin.

Aiheellinen kysymys kuuluukin, pitäisikö terveeksi itsensä tuntevan henkilön, ikään kuin varmuuden vuoksi, käydä kaikilla erikoislääkäreillä, mahdollisten piilevien tautien toteamiseksi, vai elää uskossa ja toivossa, luottaen omaan arviointikykyynsä?

Lähteet: YLE Lahti