Antarktiksella kiertää erikoinen elokuvafestivaali

Etelämantereen tutkimusasemilla on meneillään erikoinen elokuvafestivaali. Suomalaisesta aloitteesta alkunsa saanut katselmus esittelee jo toista kertaa kansainvälisiä dokumentti- ja lyhytelokuvia Etelämantereen tutkimusasemien asukkaille. Pitkien välimatkojen vuoksi festivaalielokuvat kiertävät suksikoneen kyydissä tutkimusasemalta toiselle.

kulttuuri
Mertz-jäätiköstä lohjennutta jäävuorta
Barbara Wienecke/ Australian Antarctic Division / EPA

Etelämantereen ensimmäinen elokuvafestivaali viime vuonna sai alkunsa vitsistä. Festivaalin taiteellinen johtaja Simojukka Ruippo huomasi, että hänen yhdessä Jouni Hokkasen kanssa ohjaamansa dokumenttielokuva Pjongjang Robogirl oli esitetty festivaaleilla kaikilla mantereilla paitsi Antarktiksella.

Niinpä päätettiin perustaa Etelämantereelle oma elokuvafestivaali, kertoo Simojukka Ruippo.

- Mainitsin ideastani kaverille, jonka kaverin kaveri oli vuosi sitten lähdössä Etelämantereelle Suomen tutkimusasemalle. Hän innostui asiasta, ja kokosin nopeasti ohjelmiston, jossa oli 21 suomalaista ja yksi saksalainen lyhytelokuva.

Festivaalilla esitetään dokumentteja, animaatiota ja lyhytelokuvaa

Parhaillaan Etelämantereen kesässä on menossa järjestyksessään toinen elokuvafestivaali, jolla esitetään 29 elokuvaa 11 maasta, viideltä mantereelta. Katselmus kantaa komeaa nimeä 2nd Antarctis Short, Documentary and Animation Film Festival. Festivaalijulisteessa tepastelee kaksi pingviiniä.

Tämänvuotisen festivaalin yhteiseksi suosikiksi Suomen tutkimusasemalla nousi japanilainen Etelämantereen tutkimusryhmän kokista kertova Shûichi Okitan ohjaus The Chef of South Polar, kertoo Suomen tutkimusryhmän johtaja Mika Kalakoski.

- Sitä oli erityisen hauska katsoa Etelämantereella. Elokuvassa oli hauskoja hetkiä, jossa Japanin Etelämantereen tutkimusryhmä katsoi elokuvasta suoraan television katsojia, ja me taas katsomme Suomen asemalla heitä. Jari Halosen elokuva Aleksis Kiven elämä herätti myös hyvin moninaisia ajatuksia. Tämänvuotisessa tutkimusryhmässä on useampia Aleksis Kiven faneja.

Tutkimusasemalla musisoidaan ja keskustellaan kirjallisuudesta

Etelämantereella ei niin vain kyläillä tutkimusasemien kesken. Niinpä elokuvafestivaalikin kiertää tutkimusasemalta toiselle. Suomen tutkimusasema Aboa avasi festivaalin joulun ja uuden vuoden välisellä viikolla. Seuraavaksi filmit pakataan suksikoneeseen ja lennätetään Intian tutkimusasemalle, josta ne jatkavat Venäjän asemalle ja niin edelleen.

Kulttuuria Etelämantereen tutkimusasemalla harrastetaan monipuolisesti. Viikonloppujen ruokailuja juhlistetaan klassisella musiikilla. Elävä musiikki taas ryydittää merkkipäiviä, kertoo Mika Kalakoski.

- Meillä on onneksi viime vuosina ollut mukana joku, joka osaa soittaa. Syntymäpäivillä aina lauletaan. Valitettavasti joku löysi tulomatkalla Etelä-Afrikasta vuvuzelan, jonka törähdyksiä joudutaan välillä kuuntelemaan.

Kalakoski kertoo, että suosituimpia harrastuksia tutkimusasemalla on lukeminen. Tuskimusaseman kirjaston kokoelmaa kartutetaan vuosittain. Hyllyssä on on klassikoita Mika Waltarista Aleksis Kiveen ja Väinö Linnaan.

- Tänne on muodostunut Mika Waltari -kerho, ja Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä on kirvonnut keskustelua. Myös modernia kirjallisuutta luetaan, kuten tanskalaista Peter Høegia, Kalakoski sanoo.

Suomen tutkimusaseman väki on monikulttuurista

Suomen tutkimusasema Aboalle matkaa Etelämantereen kesän ajaksi vuosittain vaihtuva tutkimusryhmä. Suomalaisten lisäksi tällä kertaa on mukana on virolaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia sekä yksi slovakialainen. Tutkimusryhmän johtaja Mika Kalakoski kertoo, että eri maiden kulttuurieroista on syntynyt mielenkiintoisia keskusteluja.

Suomen tutkimusryhmä lähtee paluumatkalle Etelämantereelta tammikuun lopulla.

Elokuvafestivaalin taiteellinen johtaja Simojukka Ruippo suunnittelee puolestaan jo seuraavan Etelämantereen festivaalin ohjelmistoa.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Kai Ristola