Kuninkaan puhe vangitsee

Kuninkaan puhe osoittaa, kuinka yllättävistä aiheista voi syntyä hyvää elokuvaa. Kuninkaan puhe saa Esko Rautakorvelta neljä tähteä viidestä.

Yle Uutisten artikkeliarkisto
King´s speech -elokuva
Speaking Film Productions

Kuninkaan puhe on tositarina Englantia vuosina 1936 - 1952 hallinneesta Yrjö VI:sta. Kuninkaan ammattia ajatellen Yrjö VI kärsi erittäin harmillisesta vaivasta, änkytyksestä, jonka johdosta kaikenlainen julkinen esiintyminen oli hänelle äärimmäisen vaikeaa.

Elokuva alkaa tilanteesta, jossa kasteessa nimen Albert saaneen tulevan kuninkaan pitäisi pitää puhe Brittiläisen imperiumin saavutuksia juhlistavassa näyttelyssä vuonna 1925. Sanat kuitenkin takertuvat miehen kurkkuun ja Wembleyn stadionilla kaikuva hiljaisuus on vaivaannuttava. Onnekseen Albert on naimisissa erittäin tarmokkaan naisen kanssa, joka löytää miehelleen hyvin eksentrisen australialaissyntyisen puheterapeutin. Tämä elokuva kertoo näiden kahden miehen kimurantista suhteesta ja Albertin vähittäisestä kasvamisesta Yrjö VI:ksi, jonka tehtäväksi lankesi johtaa Englanti läpi toisen maailmansodan.

On pakko myöntää, että tarina puheongelmista ja esiintymispelosta kärsivästä kuninkaallisesta ja siitä kuinka hän siitä selvisi, ei leffaan mennessä tuntunut kovinkaan innostavalta. Yllätys olikin melkoinen, kun huomasin uppoutuvani täysillä tämän pienesti mutta todella vangitsevasti kerrotun historiallisen alaviitteen kiemuroihin.

Tämän elokuvan voima piilee siinä, kuinka se tämän pienen henkilökohtaisen asian kautta onnistuu kertomaan paljon paitsi päähenkilöstään, niin myös ajasta jossa hän eli. Elokuvan ytimen muodostaa sen keskeinen näyttelijäkolmikko; kuningas Yrjö VI esittävä, roolistaan juuri Golden Globella palkittu Colin Firth, eksentrisenä puheterapeuttina nähtävä Geoffrey Rush ja usein aivan liian vähälle huomiolle jäävä mainio Helena Bonham Carter.

Lähteet: Esko Rautakorpi Kirjoittaja arvioi elokuvia muun muassa YLEn Aamu-tv:lle