Tähtihetki perjantaina 21.1.

Tähtihetkessä ovat arvosteltavina 21.1. alkavan elokuvaviikon ensi-iltafilmeistä Biutiful, Kuninkaan puhe ja Animal Kingdom. Esko Rautakorpi jakoi tähtiä tällä viikolla varsin avokätisesti. Studiossa Esko Rautakorven vieraana oli DocPoint -festivaalin taiteellinen vastaava Erkko Lyytinen.

Ylen aamu
Javier Bardem näyttelee Biutiful -elokuvassa.
Tällä viikolla arvosteltavana oli muun muassa Javier Bardemin tähdittämä Biutiful -elokuva.

Alejandro González Iñárritu: Biutiful

Alkuperämaa: Meksiko 2010

Pääosissa: Javier Bardem, Maricel Álvarez, Hanaa Bouchaib, Guillermo Estrella

K-13

Tämän synkeän tarinan päähenkilö Uxbal on Barcelonassa asustava pikkurikollinen, joka näiden toimien ohessa heittää keikkaa kuolleiden kanssa puhuvana meediona. Uxbalin päivät kuluvat Barcelonan maahanmuuttajien täyttämillä takakujilla hämäriä pikkubisneksiä hoidellen. Kahden lapsen yksinhuoltajana Uxbal viettää hämärähommilta jäävän ajan pääsääntöisesti kotosalla. Lasten hermoherkkä alkoholistiäiti käy silloin tällöin vieraisilla, mutta tapaamiset päättyvät useimmiten ilmiriitaan. Pitkään huonovointisuudesta kärsinyt Uxbal saa lääkärillä käydessään tietää olevansa kuolemansairas ja niin hänen on yritettävä järjestää jälkeenjäävien läheistensä asiat kuntoon ennen tuonpuoleiseen siirtymistään.

Elokuvan pääosassa nähtävä Javier Bardem palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla parhaana miesnäyttelijänä ja huhut miehen jo kolmannesta Oscar-ehdokkuudesta käyvät tietenkin todella kuumina.

Jos Biutifulin ohjaajaa ja käsikirjoittajaa Alejandro González Iñárritua (Babel, 21 grammaa) on uskominen, niin maailma on todella paha ja synkeä paikka. Tässä kärsimystarinassa kun ei hyvyydelle juuri löydy sijaa. Jopa tarinan päähenkilö jeesusmaisine piirteineen on melkoinen niljake, vaikka omalla tavallaan hyvään pyrkiikin.

Leffa on kuvattu paljolti käsivaralta ja se antaa tapahtumille rosoisen todentunnun. Biutifulilla on kestoa liki kaksi ja puoli tuntia ja välillä kurjuudessa möyriminen kieltämättä valitettavasti junnaa paikoillaan, eivätkä tarinan kaikki sivujuonteet ole lopulta niin vangitsevia kuin ohjaaja kenties kuvitteli. Onneksi leffan pääosan esittäjä Javier Bardem tekee kuitenkin niin upeata työtä, että leffan katsoo jo ihan vain hänen takiaan.

Tom Hooper: Kuninkaan puhe

Alkuperäinen nimi: The King´s Speech

Alkuperämaa: Iso-Britannia 2010

Pääosissa: Colin Firth, Geoffrey Rush, Helena Bonham Carter, Guy Pearce

S

Kuninkaan puhe on tositarina Englantia vuosina 1936 - 1952 hallinneesta Yrjö VI:sta. Kuninkaan ammattia ajatellen Yrjö VI kärsi erittäin harmillisesta vaivasta, änkytyksestä, jonka johdosta kaikenlainen julkinen esiintyminen oli hänelle äärimmäisen vaikeaa.

Elokuva alkaa tilanteesta, jossa kasteessa nimen Albert saaneen tulevan kuninkaan pitäisi pitää puhe Brittiläisen imperiumin saavutuksia juhlistavassa näyttelyssä vuonna 1925. Sanat kuitenkin takertuvat miehen kurkkuun ja Wembleyn stadionilla kaikuva hiljaisuus on vaivaannuttava. Onnekseen Albert on naimisissa erittäin tarmokkaan naisen kanssa, joka löytää miehelleen hyvin eksentrisen australialaissyntyisen puheterapeutin. Tämä elokuva kertoo näiden kahden miehen kimurantista suhteesta ja Albertin vähittäisestä kasvamisesta Yrjö VI:ksi, jonka tehtäväksi lankesi johtaa Englanti läpi toisen maailmansodan.

On pakko myöntää, että tarina puheongelmista ja esiintymispelosta kärsivästä kuninkaallisesta ja siitä kuinka hän siitä selvisi, ei leffaan mennessä tuntunut kovinkaan innostavalta. Yllätys olikin melkoinen, kun huomasin uppoutuvani täysillä tämän pienesti mutta todella vangitsevasti kerrotun historiallisen alaviitteen kiemuroihin.

Tämän elokuvan voima piilee siinä, kuinka se tämän pienen henkilökohtaisen asian kautta onnistuu kertomaan paljon paitsi päähenkilöstään, niin myös ajasta jossa hän eli. Elokuvan ytimen muodostaa sen keskeinen näyttelijäkolmikko; kuningas Yrjö VI esittävä, roolistaan juuri Golden Globella palkittu Colin Firth, eksentrisenä puheterapeuttina nähtävä Geoffrey Rush ja usein aivan liian vähälle huomiolle jäävä mainio Helena Bonham Carter.

David Michôd: Animal Kingdom

Alkuperämaa: Australia 2010

Pääosissa: Joel Edgerton, Guy Pierce, Luke Ford, Jacki Weaver, Sullivan Stapleton, James Frecheiville

K-15

Sundancen elokuvajuhlilla viime vuonna Grand Jury Pricen voittanut Animal Kingdom on muiden tämän viikon esittelyelokuvien tapaan kovien Oscar-huhujen kohteena.

Tämä vangitseva australialaisdraama on synkkä ja hurja kuvaus heroinistiäitinsä kuollessa sukulaistensa hoteisiin joutuvasta teini-ikäisestä Joshuasta. Äitinsä kanssa kahden asuneella Joshilla ei ole juurikaan ollut yhteyksiä sukulaisiinsa. Tähän on ollut hyvä syykin, sillä Joshin isoäiti poikineen ovat kovapintaisia rikollisia. Poliisit ovat jo pitkään jahdanneet perhettä ja silmukka heidän ympärillään alkaa käydä yhä tiukemmaksi. Joshin asettuessa taloksi on tilanne käymässä todella kuumaksi ja Joshin ainoa mahdollisuus selvitä takaisin edes jonkinlaiseen normaalielämään tuntuu olevan turvautua sukulaisia jahtaavan etsivään.

Jos elokuvassa Biutiful oltiin pahan kourissa, niin Animal Kingdomissa sitä ollaan vielä enemmän. Siinä missä Biutifulin maailmassa inhimillisyydelle annettiin edes jonkinlaista toivoa, niin tästä elokuvasta sitä ei tunnu löytyvän lainkaan.

Kaiken ahdistavuutta korostavat elokuvan tapahtumapaikat. Suuri osa kohtauksista on kuvattu rähjäisissä sisätiloissa, baareissa, toimistoissa, poliisilaitoksella, eivätkä suttuisilla takapihoilla ja ankeissa ostoskeskuksissa kuvatut ulkokuvat tuota maisemaa sen sympaattisemmaksi muuta.

Animal Kingdomin näyttelijäjoukosta on pakko nostaa esiin perheen matriarkkana nähtävä, Oscar-ehdokkuuden todennäköisesti nappaava Jacki Weaver, jonka esittämän isoäidin kanssa ei todellakaan kannattaisi asettua poikkiteloin

Lähteet: Esko Rautakorpi