1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. mopot

NÄKÖKULMA: Kolme miljoonaa kuollutta ja neljä miljoonaa mopoa

Kadun ylitys Vietnamissa voi tuntua ensikertalaiselle hurjalta. Mopoja ja skoottereita vilisee edestä ja takaa. Homma kuitenkin toimii ja toisten huomioimisella liikenne sujuu. Pakinassaan Merja Åkerlind hämmästelee vietnamilaista liikennekullttuuria.

Terveisiä Vietnamista! Ehdittiin tässä pari viikkoa ihmetellä historian kummallisia käänteitä. Oliko tarpeen se 36 vuotta sitten loppunut sota, jossa amerikkalaiset menettivät 50 000 miestä. Vietnamilaiset puhuvat Amerikan sodasta ja laskevat omiksi uhreikseen noin kolme miljoonaa ihmistä, enimmäkseen siviileitä.

Sodan voittivat kommunistit, joiden johdolla maa yhdistettiin yhden puolueen valtioksi. Katunäkymien mukaan lopullisen voiton otti kapitalismi. Monelta taisi jäädä havaitsematta. että yhdestoista suuri puoluekokous toi sentään katujen koristukseksi virttymättömiä punalippuja ja että setä Hon julisteita vilahtaa siellä täällä.

Parilta neliökilometriltä Ho Chi Minhin keskustasta, entisestä Saigonista, löytyy enemmän pilvenpiirtäjiä kuin luultavasti Pohjoismaista yhteensä. Suunnilleen joka suunnassa katse osuu nostokurkiparveen.

Perinteikkäässä rantakaupungissa Nha Trangissa yövyimme vanhassa kaksikerroksisessa hotellissa rantabulevardilla. Talo näytti odottavan purkamistaan. Olihan se aika outo näky, kun vieressä rakentajat viimeistelivät 40-kerroksista hotellia ja seuraavalla tontilla komeili jo upouusi Sheraton.

Eniten kummasteltavaa oli kuitenkin rakennusten välissä. Vietnamin liikenne laittaa suomalaisen pään pyörimään. Yksi meikäläinen turisti tunnusti paluupäivänä, ettei ole kertaakaan kahden viikon aikana ylittänyt katua. Ei ollut uskaltanut, vaan hypännyt aina taksiin hotellin edestä.

Kulkijoita riittää, kun Suomea pienemmällä pinta-alalla on liki 20 kertaa suurempi väestö. Elintason noustua nopeasti kansa on vaihtanut polkupyöränsä skoottereihin ja mopoihin.

Ho Chi Minhissä liikkuu neljä miljoonaa mopoa, väitti kaksikin eri opasta. Siis kuulitte oikein: neljä miljoonaa mopoa.

Sellainen määrä näkyy ja tuntuu sekä herättää ajatuksia. Turvavälit ovat olemattoman pienet sekä eteen, taakse että sivuille, jos vietnamilainen mopoilija ylipäätään pysähtyy liikennevaloihin. Kyydissä voi olla kuusi säkkiä sulavia jäitä, kottikärryt, kaupan uusi lasikko tai neljän hengen perhe.

Liikenne ei sujuisi lainkaan, ellei pääperiaatteena olisi eteenpäin kehenkään osumatta. Se on tärkein sääntö myös jalankulkijalle. Kun ylittää kadun määrätietoisesti, kymmenet ristikkäiseen suuntaan ajavat mopot ohittavat sinut edestä tai takaa. Törmäyksen vaara on suuri, jos pysähdyt tai itsesuojaluvaisto vaatii ottamaan peräti askelen taaksepäin.

Mopojen joukossa liikkuu edelleen myös polkupyöriä ja yhä useammin autoja. Ilmastoitujen kaupunkimaasturien kuljettajia ei käy kateeksi kapeilla kaduilla, jotka ovat täynnä kaupustelijoita ja pysäköityjä mopoja. Mistähän ihmeestä ne löytävät parkkipaikat, kun mopot vaihtuvat autoihin?

Hauska ajatusleikki syntyi, kun pohti lahtelaisten pärjäämistä siinä vilinässä. Ehkä meillä olisi jotakin oppimista liikennekulttuuriimme, sillä kahteen viikkoon emme nähneet ensimmäistäkään kolaria. Kukaan ei nostanut ääntään eikä heristänyt keskisormea. Mikä tahansa aggressiivisuuden osoitus tietäisi vietnamilaisessa kulttuurissa kasvojen menetystä, suurta häpeää.