Muistojen Junkers-moottori esittäytyy joensuulaisille

Junkers-pommikoneen moottori paljastettiin juhlavasti yleisölle Joensuussa. Vuonna 1944 Liperin Tutjunniemen matalikkoon miehistöineen syöksyneen lentokoneen moottori saatiin nostettua ylös syksyllä 2008. Nyt kunnostettu moottori on esillä uudistuneen kulttuuri- ja matkailukeskus Carelicumin toisessa kerroksessa Pohjois-Karjalan museon näyttelytiloissa.

Liperi
Moottoria paljastaa Kusti Lehmusvuori, Junkers-sähköttäjä.
Moottoria paljastaa Kusti Lehmusvuori, Junkers-sähköttäjä.YLE / Siru Päivinen

Pommikone Junkers Ju 88 A-4:n suurikokoinen moottori paljastettiin Carelicumissa juhlavasti, kun Junkers-veteraani Kusti Lehmusvuori poisti moottoria peittäneen sinisen silkkipeitteen. Kun menneisyyden äänet ja tilanteet ratkaisevilta jatkosodan vuosilta olivat suuren moottorin äärellä läsnä, kutsuvieraiden ilmeet vakavoituivat.

Yöllä 1944 pommikone Junkers JK-254 nousi ilmaan Onttolan lentökentältä ja viivästyneestä lähdöstään huolimatta sai kiinni edellä lentävän laivueensa. Suunta oli kohti Neuvostoliittoa. Epäonnekseen kone joutui yhdeksän edellä lentävän Junkersin potkurivirtaan, menetti hallittavuutensa ja törmäsi syöksykierteessä matalaan rantaveteen Liperin Rauvanlahdessa hetki puolenyön jälkeen. Törmäyksen arvioidaan tapahtuneen jopa 600 kilometrin tuntinopeudella.

- Koneen miehistö menehtyi välittömästi. Ohjaaja Erkki Pinomaa oli heistä vanhin, 25-vuotias. Tähystäjä Karl Lång oli 23 vuotta, Sähköttäjä-ampuja Esko Vahvelainen 19 vuotta ja ampuja Jorma Joutsenvirta 22 vuotta. Kenties traagisin oli jo avioitumaan ehtineen Pinomaan kohtalo. Hänellä oli sovittu tapaaminen vaimonsa kanssa samana päivänä, mutta sen sijaan vaimo joutuikin tunnistamaan miehensä ruumiin omasta rannekorustaan, joka miehellä oli onnenamulettina ilmalennoilla mukanaan, kertoi Ilmasillan puheenjohtaja Rauno Suhonen.

Samainen koru on museossa esillä Junkers-moottorin äärellä pienessä vitriinissä, koneen pienoismallin vieressä. Rouva Pinomaa synnytti puolta vuotta myöhemmin heidän lapsensa.

Menetyksestä huolimatta laivue suoritti tehtävänsä ja palasi takaisin Onttolan kentälle yhtä Junkersia ja sen miehistöä vähälukuisempana. Kokonaislentoaikaa JK-254:lle ehti kertyä 119 h 10 minuuttia.

- Totta kai kuljimme Onttolassa päät painuksissa tapahtuneen jälkeen, mutta ei sellaisiinkaan menetyksiin voinut juuttua. Tehtävät jatkuivat ja paine rintamalla oli kova, muistelee 55 sotalentoa Junkersin matkassa tehnyt sähköttäjä Kusti Lehmusvuori.

Sormet savessa

Junkers-moottorin kunnostuksesta sen noston jälkeen vastasi Joensuun Ilmasilta. Teknisen asiantuntijan vastuut kontolleen sai Tapani Meriläinen, joka urakan alkajaisiksi puhdisti moottorista toistasataa kiloa savea.

- Täytyy sanoa, että tuntuu hienolta nähdä tämä moottori nyt arvoisellaan paikalla. Tuntikausien puhdistaminen, purkaminen, hiominen ja uudelleen kokoaminen oli aikamoinen työ, Meriläinen sanoi.

Koneen syöksypaikalta saatiin moottorin lisäksi talteen muutakin arvokasta museoesineistöä. Muun muassa koneen keulassa ollut ase oli törmäyksessä säilynyt lähes vahingoittumattomana.

- Jos olisi voitu ja jaksettu toimia sodan jälkeen hieman toisin, meillä olisi Suomessa nyt hieno lentokonemallisto museoituna. Suomen konekanta koostui monenlaisista sen ajan sotakoneista, joitakin malleja oli tuolloin käytössä jopa ykköskappaleita. Rauhanehdot, kaikkinainen materiaalipula ja sotaväsymys sanelivat kuitenkin sen, miten sodassa käytetyn kaluston kanssa tuolloin meneteltiin, totesi Ilmasillan puheenjohtaja Rauno Suhonen.

Liperiin pudonneen Junkersin museoimaton alumiini sulatettiin harkoiksi muistoesineiden valmistusta varten. Aika näyttää, päästäänkö veteraanityötä tukemaan sormuksin vai muunlaisin koruin. Muistoesineiden valmistus pudonneen Junkersin rungosta on kuitenkin jo työn alla.

Lähteet: YLE Pohjois-Karjala / Siru Päivinen