Kuinka pitkälle kilpailutus voi mennä?

Ykkösaamun kolumnisti Jertta Blomstedt pohtii kolumnissaan kilpailutusta lääketeollisuudessa. "On ikävää ostaa väärennetty huivi, mutta lääketeollisuuden vääristynyt perusta on hengenvaarallista.", hän vertaa.

Kotimaa

Petetyksi tuleminen on kaunokirjallisuuden ja filmiteollisuuden kauraa. Tietysti siitä syystä, että se on yleisinhimillinen kokemus. Katselen mielessäni kuin elokuvaa äskettäisestä vierailusta kaupassa Goassa. Halusin ostaa aidon kasmirhuivin ja sanoin, että minua kiinnostaa vain laatu. Ikävä kyllä en kuitenkaan pysty tunnistamaan laatua eli kasmirvuohen Capra hircus lanigerin villaa, se on äärimmäisen harvinainen kuitu ja aitona todella kallis.

Myyjä nyökkäsi, kaivoi varastojaan ja ilmoitti, että näitä me emme tavallisesti näytä asiakkaille lainkaan. Hän veti huivin sormuksen läpi ja sytytti sen pään tuleen. Huivi läpäisi kaikki testit. Ostin sen. Myyjä vielä varoitti, että muissa kaupoissa kannattaa olla tarkkana, koska pussiin saattaa lopulta sujahtaa vaihdokas.

Olen ymmärtänyt, että jos ihminen on kävellyt kuussa ja keksinyt kynän, joka valokuvaa kirjoittamansa tekstin, on enemmän kuin luontevaa, että on olemassa keinokuitu, joka menee sormuksen läpi eikä syty tuleen vaan kärventyy kuin ihmisen hius. Myyjän ei siis tarvinnut vaihtaa aitoa väärennökseen kassalla, koska hän aivan ilmeisesti pystyi myymään väärennöksen aitona. Luultavasti hän ei pitänyt aitoja edes varastossa. Maailmassa on paljon maita, joissa me turistit ansaitsemmekin tulla petetyiksi.

Jos lentomatka Lontooseen on samaa hintaluokkaa kuin bussimatka Turusta Helsinkiin ja takaisin, asiat ovat pahasti vinoutuneet.

Näkemykseni halpalennoista on synkkä kuten arvata saattaakin. En näe niissä mitään hyvää. Uskon, että ennemmin tai myöhemmin lentokoneet alkavat tippua taivaalta kuin kuolleet linnut. Joka kerran kun näen pienen uutisen lentokoneen ohjaamon ikkunan halkeamasta tai jumittuneesta laskutelineestä tai kesken matkaa rikkoutuneesta moottorista tai mittarista, nyökäytän millin verran päätäni.

Halpalennot koituvat lentoteollisuuden tuhoksi muutenkin kuin taloudellisesti. Lentoyhtiöt kilpailevat itsensä hengiltä. Ja asiakkaansa, ennen pitkää. Sama prosessi on käynnissä terveyskeskuksissa ja ambulanssikuljetuksissa. Kilpailuttaminen on yhtä kuin hyvän ja terveen palvelun tuhoaminen. Pahin tuho tapahtuu työntekijöiden moraalissa. Kilpailuttaminen on hällä-väliä mentaliteetin kasvatusohjelma.

Libération julkaisi äskettäin Air France –lentoyhtiön turvallisuudesta tehdyn raportin. Raportti liittyi yhtiön koneen onnettomuuteen, jossa kuoli 228 ihmistä. Raportti on erittäin vakava isku yhtiölle, joka nyt pyrkii tekemään kaikkensa salatakseen sen. Raportti on kahdeksan riippumattoman kansainvälisen asiantuntijan tekemä.

Asiantuntijoiden mielipide on, että Air Francen lentoturvallisuuden parantaminen on aloitettava huipulta, koska henkilökunta ei enää luota yhtiön johtoon eikä myöskään väliportaan johtoon. Vaikka toimitusjohtaja ja johtajat ovat sanoneet asettavansa turvallisuuden ennen kaikkea, tämä viesti ei ole vakuuttanut henkilökuntaa, joka ei tunnu arvostavan turvallisuutta. Yleinen ilmapiiri on sellainen, että jotkut Air Francen työntekijät saattavat ajatella että taloudelliset edut ovat tärkeämpiä kuin turvallisuus.

Raportin mukaan yhtiö ei ennakoi tulevia riskejä vaan yrittää selviytyä tapahtuneista vahingoista. Kuvaavaa oli, että toimitusjohtaja vaikeni haastattelussa Figaro –lehdelle kokonaan johtoon kohdistetusta kritiikistä.

Yhdysvalloissa on tutkivia toimittajia, jotka ovat keskittyneet ilmailuteollisuuteen ja lentoturvallisuuteen. Luulen, että läheskään kaikki läheltä piti –tilanteet Suomessa ja Euroopassa eivät päädy julkiseen tietoisuuteen. Ja mitä me tiedämme säästötoimenpiteistä koneiden huollossa? Mikä on lentoteknikkojen työmoraali? Tilastot ovat toistaiseksi lentoyhtiöiden puolella. Otan huomattavasti suuremman riskin kiinnittäessäni minkä tahansa auton turvavyön kuin saman lentokoneessa. Mutta avainalojen työmoraali ei romahdakaan yhtäkkiä vaan vähitellen.

Newsweek julkaisi äskettäin artikkelin lääketieteen tutkimuksen rakenteellisista vääristymistä. Aihe on tietysti synkkääkin synkempi, mutta toisaalta se ilmestyi Newsweekissä, joka ei ole lähelläkään arvovaltaista tieteellistä lähdettä. Mutta Newsweekin haastateltava puolestaan on. Hän on Stanfordin yliopiston ehkäisevän lääketieteellisen tutkimuksen keskuksen uusi johtaja John P.A. Ioannidis. Hän on vuosikausia taistellut perusteettomia lääketieteellisiä väittämiä vastaan. Nyt hänellä on asema eikä hän ole enää yksin. Yhä useampi lääketieteen tutkija alkaa olla sitä mieltä, että virheelliset tulokset lääketieteellisessä tutkimuksessa ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Ja kyse on siitä, että koko lääketieteellisen tutkimuksen perusta on vinoutunut; ei yksittäisistä tutkimuksista, joiden tulokset parhaassa tapauksessa eivät ole todistettavissa ja pahimmillaan ne ovat hengenvaarallisia. Ioannidis heräsi epäilemään lääketieteellistä tutkimusta jo vuosikymmeniä sitten, kun hän havaitsi, että jonkun tietyn lääkkeen kielteisten tulosten julkaiseminen kesti keskimäärin kaksi vuotta kauemmin kuin myönteisten. Toisin sanoen, kun lääkkeen kehittelyyn oli jo uhrattu paljon rahaa, kielteiset tulokset pantiin hyllylle odottamaan, josko tulokset paranisivat myöhemmissä tutkimuksissa.

Jos sitten myönteiset tulokset julkaistaan, todistetaan myöhemmin vääriksi, niin lääketieteellisissä julkaisuissa vielä vuosia myöhemmin väärät tulokset ovat voimassa noin joka toisessa asiaa koskevassa artikkelissa. Toinen esimerkki liittyy statiineihin, joita käytetään alentamaan korkeaa kolesterolia sydän – ja vesisuonitautien ehkäisemiseksi. Lääkkeet ovat turhia noin puolessa tapauksista, sanoo uusi tutkimus. Kysymys on lääketeollisuudelle hurjista rahoista, pelkästään kahden statiinilääkkeen vuosimyynti on 20 mrd dollaria Yhdysvalloissa.

Ranskassa lääketeollisuuden vaaroista on jatkuvasti varoittanut lääkäri ja aiheeseen keskittyneen Prescrire – nimisen lehden päätoimittaja Bruno Toussaint. Prescrire –lehti on ilmestynyt jo 30 vuotta. Lehden perinteisiin on kuulunut myöntää Kultainen pilleri –niminen palkinto lääkkeelle, jolla on selvästi parantavia vaikutuksia. Kolmeen vuoteen tällaista uutta lääkettä ei ole löytynyt.

Bruno Toussaint’in mukaa lääketeollisuuden ongelma on siinä, että markkinointi vaikuttaa hyvin varhaisessa vaiheessa tutkimukseen. Optimistit luulevat, että lääketehdas löytää vaikuttavan molekyylin, tutkii ja kehittelee ja taistelee sille myyntiluvan. Ja vasta sitten markkinointi astuu kehiin. Toussaintin mukaan näin ei ole ollut enää pitkään aikaan. Nykyään lääkeyritys päättää hankkia markkinat. Tutkimus on investointia näille markkinoille.

Lääketeollisuus ei pelkästään keskity lääkkeiden kehittämiseen, se rahoittaa kliinisiä tutkimuksia, se harjoittaa lääkärien ja hoitajien jatkuvaa koulutusta, se rahoittaa potilasjärjestöjä ja lääkkeiden jakelua. Toussaintin mukaan kaikkein tärkeintä on, että olemassa olevat eturistiriidat myönnetään avoimesti. Toussaintin mukaan sääntö on yksinkertainen. Jos eturistiriita on, kokouksiin ei osallistuta. Jos osallistutaan, eturistiriita on tehtävä näkyväksi.

Huvittavaa on, että jos me tiedämme, että meitä on petetty, kysymyksessä on joku pieni ja mitätön asia. Sen sijaan henkemme me uskomme markkinoiden vapaalle massiiviselle kilpailulle. Le Monde julkaisi tammikuun viimeisen’ maanantaina listan 70 lääkkeestä, joita on syytä pitää haitallisina.

Lähteet: Jertta Blomstedt, Ykkösaamun kolumnisti 2.2.2011