Kirja: Vaalirahasotku oli malliesimerkki korruptiosta

Tutkija Petri Koikkalaisen ja professori Esko Riepulan kirjoittamassa pamfletissa esitetään, että vaalirahoitussotku ei ollut sotku vaan suunniteltu operaatio. Tarkoituksena oli tehdä rahaa keskeisille poliitikoille.

Nova Group
Lapin yliopiston entinen rehtori Esko Riepula kirjoitti pamfletin yhdessä tutkija Petri Koikkalaisen kanssa.
Lapin yliopiston entinen rehtori Esko Riepula kirjoitti pamfletin yhdessä tutkija Petri Koikkalaisen kanssa.YLE Tapio Nykänen

Pamfletin mukaan Nova Group oli keskustavaikuttajien ja liikemiesten ryhmän yhdessä luoma rahantekokone, jonka tarkoituksena oli rahoittaa useiden poliitikkojen vaalikampanjointia. Vastikkeeksi poliitikoilta odotettiin liikemiesten toimia tukevia päätöksiä esimerkiksi kaavoituksessa.

Rahan kulkua yritettiin kirjan mukaan peittää julkisuudelta kierrättämällä sitä erityisten yhdistysten, kuten Kehittyvien maakuntien Suomen kautta.

Rahantekokonetta käytettiin ensimmäistä ja viimeistä kertaa Rovaniemen uuden kelkkatehtaan rakennusprojektissa, sanoo Esko Riepula:

- Rovaniemi oli tällainen sopiva paikkakunta, ja kaupunginjohtaja oli täällä sopiva henkilö ottaa yhteyttä. Tapahtuiko tämä yhteydenotto sitten (Mauri) Gardinin toimesta vai Novan toimesta (Lasse) Kontiolan välittämänä, niin se on makuasia. Yhteydenotto joka tapauksessa tapahtui ja lähtökohtana oli, että tämä joka oli ajateltu että kaupungin oma Markkinakiinteistöt hoitaa tämän uuden kelkkatehtaan rakentamisen, niin tämä hanke siirrettiin sitten Novalle. Koko homma hoidettiin siten, että päätöksiin liittyi useita esteellisyyssäännösten rikkomisia ja ihan selvä lahjomarikkomus rikosoikeudellisessa mielessä.

Miten kaikki alkoi?

Tapahtumien kulku oli pamfletin mukaan pääpiirteissään seuraava:

Taustalla oli ensinnäkin perustuslain muutos, jonka myötä määrävähemmistöjen käytöstä eduskunnassa monelta osin luovuttiin. Näin ollen tuli selväksi, että jos jollain on mahdollisuus päästä vaikuttamaan vallassa eli käytännössä hallituksessa olevaan puolueeseen tai poliitikoihin, on vaikutuskanava varsin pysyvä ja vahva.

Pysyvä se on, koska enemmistöhallitukset eivät käytännössä voi kaatua välikysymyksiin ja vahva siitä syystä, että hallitus pystyy eduskuntaenemmistön turvin ajamaan haluaamaansa politiikkaa.

Näin ollen monella taholla alettiin pamfletin mukaan miettiä, miten politiikkaa voisi ohjailla.

Vasemmistolla on perinteisesti ollut takanaan ay-liikkeen tuki myös rahallisesti, ja kansainvälisillä jättiyrityksillä on monenlaisia henkilösuhteita suoraan valtionjohtoon. Koikkalaisen ja Riepulan käsityksen mukaan tilanteessa jäivät jonkinlaiseen paitsioon keskisuuret tai suuret suomalaiset yritykset, jotka toimivat pääasiassa maakunnissa.

Kolikon toinen puoli oli se, että juuri nämä yritykset hyötyisivät "oikeanlaisesta" kaavoituspolitiikasta eniten.

Kehittyvien maakuntien Suomi

Yhtä aikaa vaalien käyminen oli käynyt puolueille yhä kalliimmaksi. Vaalimainonnan sähköistyminen oli huomattavasti nostanut kustannuksia, ja rahalle oli siis käyttöä.

Syntyneessä tilanteessa puolueet alkoivat ulkoistaa varainhankintaansa ja kanavoida sitä erilaisten yhdistysten ja yritysten kautta. Varoja alettiin hankkia muun muassa maksullisilla seminaareilla ja tunnetuksi tulleella taulukaupalla. Edelläkävijä oli Kokoomus, jonka ensimmäinen yritys Helsingin Kansallismedia oy perustettiin vuonna 1997.

Tässä tilanteessa löysivät toisensa pamfletin mukaan keskeiset keskustavaikuttajat, jotka miettivät puolueensa aseman parantamista, ja joukko liikemiehiä, jotka halusivat vaikuttaa politiikkaan omien tavoitteidensa mukaisesti.

Lopputuloksena perustettiin Kehittyvien maakuntien Suomi. Yhdistyksen takana olivat pamfletin mukaan keskustavaikuttajista muun muassa puoluesihteeri Jarmo Korhonen ja kehittämispäällikkö Lasse Kontiola. Liikemiespuolelta suunnitelmaa hioivat muun muassa Kyösti Kakkonen (Tokmanni), Toivo Sukari (Kalustetalo Masku) sekä Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki (Nova-konserni).

Varsinkin Yli-Saunamäki ja Merisalo olivat tottuneita yhteiskunnallisilla vaikuttamisen pinnoilla liikkujia. Samoin Kakkonen ja Sukari tunsivat monia merkittäviä poliitikkoja entisestään. Novasta, Maskusta ja Tokmannista tuli Kehittyvien maakuntien Suomen merkittävimpiä rahoittajia.

Yksi pamfletin keskeisimpiä väitteitä on, että keskeiset keskustavaikuttajat tiesivät hyvin Kehittyvien maakuntien Suomen tavoitteista ja perustamisesta ja olivat sen suunnittelemisessa ja perustamisessa myös mukana.

Kuntien eläkevakuutuksen rooli

Julkisuudessa on puitu runsaasti vuonna 2007 Kesärannassa järjestettyä tapaamista, jossa olivat KMS-vaikuttajien lisäksi läsnä muun muassa pääministeri Matti Vanhanen ja Kuntien eläkevakuutuksen Kevan toimitusjohtaja Markku Kauppinen.

Läsnäolleiden kertomukset tapaamisen luonteesta ovat voimakkaasti poikenneet toisistaan, ja Kauppisen läsnäolo Kesärannassa kokouspäivänä on herättänyt epäilyksiä Kevan sekaantumisesta vaalirahoitukseen eli käytännössä siitä, että eläkkeensaajien rahoja on käytetty poliitikkojen tukemiseen. Tämän kaikki osapuolet ovat jatkuvasti kiistäneet.

Yksi pamfletin keskeisistä väitteistä on, että Kevan rahaa todella ohjattiin politiikkaan. Tämä tapahtui nimenomaan Rovaniemen kelkkatehtaan rakentamisen yhteydessä. Koikkalaisen ja Riepulan mukaan kelkkatehdasta rakentanut Nova oli sitoutunut toimimaan kiinteistön omistajana ja vuokranantajana, mutta jo kahden kuukauden päästä se kauppasikin kiinteistöä ja maa-aluetta eteenpäin.

Novan ja Kevan välille ei haluttu suoraa rahaliikennettä. Apuun tulikin tehtaan rakentanut Oka Oy, joka "suostui bulvaaniksi Novan ja Kevan välille. Tämä tapahtui niin, että Nova myi Keskinäinen kiinteistöyhtiö Ahjotie 30:n koko osakekannan Okalle Kevan suostumuksella. Näin Keva pystyi ostamaan tehtaan Okalta, jolloin rahaliikennettä Kevan ja Novan välille ei muodolisesti syntynyt" (Koikkalainen & Riepula 2009, 74).

Näin Kevan rahaa oli tosiallisesti siirretty Novalle, joka edelleen kanavoi rahaa KMS:lle ja sitä kautta samoille poliitikoille, jotka vaikuttivat kelkkatehdashankkeeseen ja joiden toisaalta toivottiin tulevaisuudessa tekevän esimerkiksi "oikeanlaisia" kaavapäätöksiä.

Korruptiota vai ei?

Nova Group oli yritys, jonka toimialaan kuului kiinteistöjalostus.

Kiinteistönjalostusyrityksen päivittäiseen työhön kuuluu Koikkalaisen ja Riepulan mukaan "yhteydenpito paikallispoliitikkoihin ja usein puoluejäsenkirjaa kantaviin johtaviin virkamiehiin. Tarkoituksena on vaikuttaa päätöksentekijöihin siten, että esimerkiksi kaavoitus- ja rakennuslupa-asiat etenisivät mahdollisimman sujuvasti. Tämä on tietysti täysin oikeutettua, kuten kenen tahansa lobbarin tai konsultin työ." (Koikkalainen & Riepula, 2009, 48.)

Ongelma asiasta tulee silloin, kun tällaista liiketoimintaa päätoimenaan harjoittava yritys maksaa vaalitukea poliitikoille ympäri Suomen.

Silloin "ollaan tilanteessa, jossa rahaa on tosiasiassa maksettu päättäjille, jotka joko suoraan tekevät yrityksen hankkeisiin vaikuttavia päätöksiä tai vaikuttavat niiden taustalla. Helsingin Sanomien (10.6.2008) mukaan KMS:n tukemista ehdokkaista kolme neljäsosaa asui paikkakunnilla, joilla Nova Groupilla oli toimintaa. Heidän lisäkseen rahoitettiin lähinnä pääkaupunkiseudulla asuvaa valtakunnanpolitiikan kärkikaartia." (Koikkalainen & Riepula 2009, 48.)

Petri Koikkalainen sanookin, että toiminnalla oli selvä ero ns. tavalliseen puoluerahoitukseen:

- Ay-liike on perinteisesti rahoittanut vasemmistoa ja tottakai yritykset saavat rahoittaa haluaamaansa poliitikkoa. Tässä on kuitenkin kolme kohtaa, joihin asia tiivistyy: Ensinnäkin Novan liiketoiminta oli riippuvaista yhteiskuntasuhteista ja poliitiikkojen tekemistä päätöksistä. Sitten tämä yritys jakaa rahaa poliitikoille, jotka lähipiiriensä kanssa tekevät suoraan Novaa koskevia päätöksiä. Tämä on yleisten määritelmien mukaan korruptiivinen suhde. Tulkintaa vahvistaa se, että eri tahot, etenkin poliitikot käyttivät näitä tuki- ja peitejärjestöjä, kuten Kehittyvien maakuntien Suomea, joiden oli tarkoitus hälventää näitä kytkentöjä. Sitäkään ei pidä unohtaa, että rahoituksia ei ilmoitettu, mikä oli laitonta.

Maan tapa?

Koikkalaisen ja Riepulan mukaan Suomi ei ole niin korruptoimaton maa kuin on annettu ymmärtää.

- Olemme avanneet tässä vain yhden ikkunan, ei tässä varmasti ole kaikkea paljastettu, sanoo Koikkalainen.

- Joka tapauksessa esimerkiksi nämä maksulliset seminaarit ovat ongelmallisia. Niissä on keskeisen yhteiskunnallisen vaikuttajan tapaamisesta tehty maksullinen ja vielä kallis hyödyke. Näin siis verkostoitumista on tehty suoraan rahalla. Tässä on selvä korruptiivinen elementti, johon kaikki suuret puolueet ovat menneet mukaan. Luulisin, että juuri tästä syystä esimerkiksi eduskunta on ollut hampaaton tutkimaan näitä asioita. Mielestäni koko vyyhti olisi pitänyt tutkia jo vuosi sitten.

Lainaukset ovat Petri Koikkalaisen ja Esko Riepulan teoksesta "Näin valta ostetaan. Lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006-2009". Teos on julkaistu maanantaina WSOY:n Barrikadi-sarjassa.

Lähteet: YLE Lappi / Tapio Nykänen