120-vuotias Fazerin kahvila pitää yllä eurooppalaista kahvilakulttuuria

Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Fazerin kahvilan kupolin alla on kahviteltu 120 vuotta. "Fasu" ei ole Suomen, eikä edes Helsingin vanhin kahvila, mutta sen miljöö on helsinkiläisille rakas. Kohtaamispaikkana Fazer on ikuistettu romaaneissa ja elokuvissa.

kulttuuri
Asiakkaita ja tarjoilijoita Fazerin kahvilassa 1930-luvulla.
Asiakkaita ja tarjoilijoita Fazerin kahvilassa 1930-luvulla.Fazer

Esplanadin puiston ympärille nousi 1880-luvulla liike- ja pankkirakennusten keskittymä. Hotelli Kämp avasi ovensa hienoine ravintoloineen ja kahviloineen. Hotelli Seurahuone taas palveli Kauppatorin kupeessa. Ravintola Kappeli oli ollut näillä sijoilla jo pari vuosikymmentä.

Samoille sijoille syntyi porvariston huvi- ja tapaamiskeskus, johon Fazerin kahvilakin sujuvasti istui. Keskiluokkainen elämänmuoto oli löytänyt suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa sijan. Kahviloilla oli tärkeä tiedonvälityksen ja näkymisen tehtävä, kertoo filosofian tohtori Laura Kolbe.

- Aikoinaan kahviloita ja hotellien ravintoloita tarvittiin uutisten vaihtopaikkoina. Piti näkyä ja näyttäytyä. Ravintoloiden kabinetit ja kahviloiden pöydät olivat intiimejä tiloja, joissa kerrottiin uusimmat juorut, jutut ja liikesalaisuudet.

Suomalaiset ovat huonoja lorvailemaan kahvikupin äärellä

Suomalaiset ovat johtavaa kahvinjuojakansaa, mutta ravintolahistorioitsija Merja Sillanpään mukaan emme ole kovin hyviä kahvilassa kävijöitä. Täällä ei osata lorvailla kahvikupposen äärellä, vaan kaupunkiin tullaan yhä asioille.

Tämä johtuu Laura Kolben mukaan suomalaisten talonpoikaisista juurista.

- Omavaraistalous on aina ollut arvostettu asia, ja vaikuttanut siihen, että Suomessa ollaan huonompia ostamaan palveluja ja vaatimaan palvelua. Hyvä emäntä pyöräyttää kotona tuosta vaan korvapuustit ja keittää vieraille kahvit, toteaa Kolbe.

Kahvilakulttuuriin liittyvä kaunis turhuus tai turha kauneus ei ole kuulunut suomalaiseen kulttuuriin.

Nuori sukupolvi luo uudenlaisen kahvilakulttuurin

Nykyaikaiset nettikahvilat jatkavat kaupunkikulttuuriin kuuluvaa kaksijakoisuutta: ollaan yhdessä muiden kanssa, mutta vaalitaan yksityisyyttä. Sanomalehden ja kirjan korvaa tietokone.

- Tietokoneella on myös laajempi ulottuvuus. Netissä kommunikoidaan itsekseen ja itsensä välityksellä, sanoo Laura Kolbe.

Kolbe uskoo kahvilakulttuurin elävän muutoksessa: nuori sukupolvi on tottunut matkustamaan ja omaksumaan ennakkoluulottomasti vaikutteita.

- Tullaan näkemään hyvinvointipalvelujen rakennemuutos. Kahvila on juuri tällainen hyvinvoinnin tila. Uskon, että syntyy uudentyyppisiä kahviloita, uudentyyppistä yrittäjyyttä. Urbaani kahvilakulttuuri kokee uuden tulemisen.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Kai Ristola