Harakka on mainettaan mukavampi lintu

Harakkaperheen aamuöinen naurunremakka voi ajaa räkätykseen heränneen hermoromahduksen partaalle. Jokaisella käkätyksellä on kuitenkin oma erityinen merkityksensä ja harakka on muutekin mainettaan parempi lintu. Se voi esimerkiksi olla vaikkapa puutarhurin paras kaveri.

harakka
Harakka lennossa.
YLE / Seppo Sarkkinen

Harakkaan liittyy lukuisia uskomuksia ja siihen on aina suhtauduttu sangen nuivasti. Harakan räkätyksen on uskottu ennakoivan kaikenlaista epäonnea ja vastoinkäymisiä: milloin se ennustaa epämieluisten vieraiden saapumista, milloin laihaa saalista kalaretkelle.

Kaukana idässä harakkaan suhtaudutaan kuitenkin täysin päinvastoin ja sille on annettu kaunis nimikin: sateenkaarilintu. Esimeriksi Kiinassa harakka on hyvän onnen tuoja, johon suhtaudutaan suurella suopeudella.

Harakka muistuttaa ihmistä

Yksi syy harakan huonoon maineeseen on varmasti sen ääni. Harakat räkättävät äänekkäästi ja vieläpä usein ihmisille sopimattomiin aikoihin, kuten aamuyön pikkutunteina. Ja vaikka harakka käyttäisikin sitä vienompaa äänivalikoimaansa, on volyymi yleensä aika kovalla.

Syitä ihmisten harakkakammoon voi etsiä myös linnun luonteesta. Ettei vaan olisi niin, että näemme harakassa itsemme?

- Harakka on hyvin sosiaalinen lintu ja hyvin ihmismäinen. Harakka elää pysyvässä parisuhteessa ja pysyvällä reviirillä. Ne kokoontuvat iltaisin tai aamuisin sosiaalisiin ryhmiin, voi olla jopa monta sataa harakkaa yhdessä katselemassa auringonlaskua ja tutustumassa toisiinsa, kuvailee tutkija Marjo Pihlaja harakan elämää.

Pihlaja on tutkinut harakan elämää vuosien ajan osana laajempaa lintujen tuktimusprojektia Jyväskylän yliopistossa. Tuloksena oli muun muassa väitöskirja otsikolla "Maternal effects in the magpie", jossa Pihlaja tutki äitivaikutusten merkitystä sopeumana vaihteleviin ympäristöoloihin. Vuosien aikana harkasta on tullut tutkijalle rakas lintu. Niin rakas, että jos pitäisi valita, mikä lintu olisi, Pihlaja ottaisi harakan hahmon.

Puhtaanapitolaitoksen henkilökuntaa

Harakka on yksi yleisimmistä pihalinnuistamme. Silti harakat saavat usein huutia esimerkiksi lintulaudoilta, sillä niiden pelätään hätistävän pienemmät tirpat pois apajien ääreltä. Monet perustelevat harakoiden häätämistä myös sillä, että ne ovat pesärosvoja ja keikkaavat munat pikkulintujen pesistä.

- Kyllähän ne käyvät lintulaudoilla siinä missä pikkulinnutkin mutta mikä oikeus kenelläkään on koon ja laulutaidon mukaan hankkia sitä ruokaa? Kyllä talitiaisetkin syövät toisia lintuja, saattavat käydä heikomman tai sairaan linnun kimppuun. Sehän on niiden elämää. Ihmistekin metsästävät ja syövät lihaa, miksi muut luontokappaleet eivät saisi tehdä niin, kysyy Pihlaja.

Harakkaa syytetään myös sotkijaksi, sillä raolleen jäänyt roskalaatikko on harakoiden mielestä herkkukori vailla vertaa. Pihlajan mukaan harkoita ei kuitenkaan kannata husia pois pihapiiristä, sillä harakkaperhe saa aikaan myös paljon hyvää.

- Varsinkin pesimäaikaan harakkapariskunta hakee ruoan poikasilleen omalta reviiriltään. Poikasille syötetään päivän aikana monta sataa grammaa hyönteisiä ja nilviäisiä. Kotilot, etanat, erilaiset toukat ja kovakuoriaiset ovat sitä ruokaa, mitä poikasille annetaan. Harakka on siis aika hyvä puutarhan suojelija, jos sen saa pihan laidalle asettumaan, Pihlaja sanoo.

Myyräpaisti maistuu harakalle

Kotipuutarhurin kannattaa pysytellä harakoiden kanssa hyvissä väleissä myös siksi, että ne popsivat etenkin talviaikaan mielellään myös myyriä, jotka saattavat aiheuttaa hankien alla suurtakin tuhoa kasvien juurille.

- Pari talvea sitten, kun oli vähän ohuempi hanki kuin nyt, meidänkin pihassa näki selvästi, että harakat ja varikset olivat käyneet kaivamassa myyriä lumen alta. Ja kyllä varmaan myös kesäaikaan saavat myyriä saaliiksi. Silloin, kun kävin tutkimassa harakoiden pesiä tutkimusta varten, niin siellä oli ihan selvästi pikkunisäkkäiden raatoja tuotu pesälle ruoaksi, kertoo Pihlaja.

Ja mitä siihen ääneen tulee, niin siinäkin on enimmäkseen kyse asenteesta.

- Harkan ääniä voi pitää vaikka sellaisena mukavana jutusteluna. Kyllä minä luulen, että ihmisistä lähtee paljon ikävämpää meteliä kuin harakoista, Pihlaja naurahtaa.

Harakan kauneus jää usein huomaamatta

Vaikka harakkaa pidetään yleensä pahan ilman lintuna, on sillä tutkija Marjo Pihlajan lisäksi myös lukuisa joukko muita ystäviä. Tutkijan mukaan harakka jakaakin ihmiset aika tarkkaan kahteen ryhmään: harakkaa joko inhotaan tai sitten sitä rakastetaan.

- Toiset vihaavat harakkaa koko sydämestään, toisille se on hyvin rakas pihalintu, kuvailee Pihlaja ihmisten ja harakan suhdetta.

Kun jokin asia on liian lähellä, sen arvoa ja kauneutta voi olla vaikea huomata. Harakalle ja usein sen kumppaniksi kuvatulle varikselle on käynyt juuri näin. Marjo Pihlajan mukaan molemmat ovat kuitenkin sangen komeita yksilöitä lintumaailmassa.

- Minusta varis on tosi tyylikäs musta-harmaa lintu, kun sitä oikein katselee. Ja harakka on aivan upean näköinen musta-valkoisine ja sinisen vihreinä hohtavinen sulkineen! Itse asiassa Tiibetissä harakkaa pidetään sateenkaarilintuna, joka on suorastaan pyhä lintu. Siellä harakka on sen verran harvinainen lintu, että sen kauneutta osataan arvostaa, Pihlaja kertoo.

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Riina Mäentausta, Sanna Pirkkalainen