Silmänsä päästään häpeäjät

Kansallisen häpeän kulttuuri elää jälleen kukoistuskauttaan, ilakoi Jouni Koutonen. Onhan jälleen aika päättää, kuka sinne kauas Eurooppaan lähetetään kansakuntamme häpäisemään.

Minun kulttuurini
Jouni Koutonen.

Kyllä taas hävettää! Hävettää olla suomalainen! Ihan erityisesti hävettää olla turkulainen! Taas saa silmänsä päästään hävetä!

Meidän suomalaisten kansanluonteeseen liittyy oleellisesti kansallinen häpeä, ja se pullahtaa aina esiin, kun pitäisi olla tekemisissä ulkomaailman kanssa, siis ottaa yhteyksiä syrjäisen maamme raukkojen rajojen tuolle puolen.

Se nyt vaan ei koskaan onnistu niin etteikö joku saisi hävetä silmiään päästään.

Viimeksi kansankunnan lamauttanut häpeän aalto pyyhkäisi silmät päästä kun Suomen Turku avasi juhlavuotensa Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotena. Oikeastaan mikään ei mennyt pieleen, show meni suunnitellusti, yleisöä oli suunnilleen kaksi kertaa enemmän kuin odotettiin, mutta yleisönosastoilla ja nettikeskusteluissa silmänsä päästä häpeäjiä riitti.

Lauantaina on taas uusi, erinomainen tilaisuus hävetä silmänsä päästään ja hekumoida luvassa olevan kansallisen häpeän määrällä. Sillä mikäpä muu tapahtuma voisi tarjota sille paremmat puitteet kuin Euroviisut! Suomen edustaja Eurovision laulukilpailuun Saksan Düsseldorfiin valitaan Turussa. Viisujen Suomen finaali palaa Turkuun muutaman vuoden tauon jälkeen, kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi.

Halki koko Suomen 50-vuotisen viisuhistorian on kansallisen häpeän synkkä pilvi leijunut vahvasti Euroviisujen yllä. Aina sinne jonkun mielestä on lähtenyt täysin väärä kappale ja täysin väärä esiintyjä häpäisemään meidät koko Euroopan edessä. Edes Lordin viisuvoitto ei tätä häpeän kierrettä katkaissut, sillä olihan se monen mielestä väärin voitettu, ja kyllä meidät taas niin häpäistiin koko Euroopan edessä.

Seuraava vuosi vasta suuren häpeän vuosi oli, kun viisut ensimmäistä kertaa historiassa järjestettiin Suomessa. Silmien päästä häpeäminen alkoi heti viisuvoiton varmistuttua, kun eihän Suomi eikä Yle osaa kuitenkaan sellaisia kilpailuja järjestää. Vieraat kuitenkin olivat tyytyväisiä ja kiitoksia sateli ympäri Eurooppaa hienosti järjestetyistä kisoista. Se ei kuitenkaan haitannut kaikkia kansallisessa häpeässä piehtaroineita.

Viisuista vuonna 2006 Turun yliopistossa väitellyt Mari Pajalakin nosti kansallisen häpeän yhdeksi tärkeäksi viisuihin liittyväksi teemaksi, eikä taida asia olla viidessä vuodessa vanhentunut.

Olemmehan Lordin voitonkin jälkeen saaneet hävetä silmät päästämme niin monta kertaa. Oli yläosattomia hevirääkyjiä ratsastamassa siellä missä lampaat ei voi laiduntaa, oli plagiaattiwaldoja heilumassa ja eloveenahanuristeja hillumassa paljain jaloin.

Ja sitten se häpeistä suurin: kun koko Eurooppa jännitti pisteiden laskua Venäjän viisuissa muutama vuosi sitten, julkesi Jari Sillanpää ängetä ruutuun liian pienessä ja ryppyisessä tukkimiehen flanellipaidassa Suomen pisteitä ilmoittamaan!

Sitä kansallisen häpeän määrää! Koko Euroopan veret seisahtuivat moisen brutaaliuden edessä! Mahtoi velivenäläistä harmittaa, kun olivat kaikkensa tehneet näyttävän show’n aikaan saamiseksi, oli ripustettu uima-altaat hallin kattoon ja kaikkea, mutta lopulta koko Euroopan mieleen ei kisoista jäänyt muuta kuin se kymmenen sekunnin välähdys ryppyisessä rääsyssään koko kansakunnan häpäisseestä Sillanpäästä. Näin siis ainakin jos uskomme kaikkia niitä silmänsä päästään hävenneitä.

Eli nyt siis on taas aika laittaa asenne kohdilleen ja valmistautua häpeämään silmät päästään! Se on ihan yksi ja sama, kuka siellä Caribian lavalla sitten kukitetaankin Suomea edustamaan Saksan viisuihin; varmaa on, että silmänsä päästään häpeäjiä riittää!

Lähteet: Jouni Koutonen / YLE Turku