Kirjojen kriittiset editiot selventävät klassikoita nykylukijoille

Nykylukijoille on alettu tuottaa suomalaisista klassikkoteoksista niin sanottuja kriittisiä editioita. Niissä lukijalle selvennetään sanoja tai ilmauksia, jotka vanhuuttaan saattavat hankaloittaa teosten ymmärtämistä. Parhaillaan on tekeillä kriittinen editio kahdesta Aleksis Kiven näytelmästä sekä hänen kirjeistään.

kulttuuri
Vanhoja kirjoja kirjahyllyssä.
YLE / Anja Hiltunen

Kriittiset editiot selventävät teosten käsikirjoituksia tai ensipainoksia. Tällä hetkellä työn alla ovat kriittiset editiot Aleksis Kiven näytelmistä Kullervo ja Olviretki Schleusingenissa sekä Kiven kirjeistä. Nummisuutareista julkaistiin kriittinen editio viime vuonna.

Toimituspäällikkö Sakari Katajamäki Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta sanoo, että lisäselitysten tarve on monille kirjoille jo ilmeinen. Hänen mukaansa esimerkiksi 1800-luvun teokset eivät enää avaudu nykylukijalle.

- Väittäisin, että kukaan suomalainen ei ymmärrä kaikkia Aleksis Kiven käyttämiä sanoja. Esimerkiksi verbi "loiskia", merkitsee Nummisuutareissa hyppimistä, Katajamäki kertoo.

Salapoliisintyötä alkuperäisen teoksen löytämiseksi

Kriittinen editio pyrkii myös selvittämään, millainen alkuperäinen teos oikeastaan oli. Nummisuutarit on vuoden 1864 painettu moneen kertaan uudelleen, ja siihen on aina tehty pieniä muutoksia.

- Julkaistessaan 1870-luvulla ensimmäistä kokoomateosta Kiven teksteistä Bernhard Godenhjelm sievisteli Kiven tekstejä. Hän yritti saada niistä salonkikelposempia, eikä ottanut huomioon murteellisia piirteitä. Ihmisillä on yleinen taipumus myös modernisoida tekstejä, Katamäki sanoo.

Myös poliittiset tai siveellisyyteen liittyvät syyt ovat vaikuttaneet tekstien muokkaukseen.

Kriittinen editio on kirjalle sama kuin restaurointi maalaukselle

Kriittisiä editoita on tehty Suomessa hyvin vähän. Toimituspäällikkö Sakari Katajamäen mukaan se johtuu siitä, että Suomen kirjallinen kulttuuri on suhteellisen nuori.

- Jos on paljon satoja vuosia vanhaa kirjallisuutta, ja sitä luetaan, niin sillon tarve lähdetutkimukselle on suurempi.

Kriittiset editiot kertovat lukijalle kulttuurista ja aikalaistapahtumista, jotka tarinoiden taustalla voivat piillä. Kirjallinen teksti kaipaa lisäselityksiä kuten muutkin taiteen muodot, sanoo Sakari Katajamäki.

- Kriittisissä editioissa on yleensä paljon kaikenlaista taustamateriaalia, joka valottaa teoksen syntyhistoriaa ja myöhempiä vaiheita. Mukana on bibliografiaa ja taustoittavia artikkeleita. Teoksen teksti esitetään tutkitussa ja hyvässä muodossa. Täytyyhän maalauksiakin restauroida.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Marija Skara