1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lehmät

Sympaattisen ruma lehmä ei meuhkaa

Ylämaankarja ei tarvitse modernia navettaa, sillä se tarkenee paukkupakkasessa ja suven rankkasateessa. Naudat eivät sovi tehotuotantoon.

Kuva: YLE / Antti Kettumäki

Sotkamolainen Ville Karjalainen hankki hoidettavakseen kolme vuotta sitten ylämaankarjaa. Tilanne tuli eteen, kun tilan navettarakennukseen olisi pitänyt investoida valtavasti rahaa. Se alkoi mietityttämään pientilallista.

- Tämä rotu ei kaipaa uutuuttaan huokuvaa navettaa. Naudoille riittää, kun on jonkunlainen suoja olemassa. Nyt jopa vasikatkin ovat ulkona, vaikka on kova ja pyryinen sää, kertoo Ville Karjalainen.

- Helmikuun rajuilla pakkasillakin kaikki viihtyivät ulkona, mutta -30 asteen pakkasilla me siirsimme vasikat navettaan melkein pakolla, jatkaa Karjalainen.

Skotlantilaisella alkuperäisrodulla on paksu nahka ja kaksikerroksinen karva suojaamaassa ankarilta sääolosuhteilta.

- Kovallakaan vesisateella vesi ei pääse sen karvoituksen läpi. Pohjavillakarvoitus pysyy aina kuivana.

Lauhkea ja johdonmukainen rotu

Aikusena nauta saattaa painaa jopa tonnin. Se kasvaa muita lehmärotuja hitaammin isoksi. Sarvien kärkiväli saattaa olla jopa pari metriä. Koostaan huolimatta se on hyvin ystävällinen lehmä.

Suomessa karjaa hyödynnetään monilla paikkakunnilla muun muassa perinnemaiseman hoidossa, sillä sen ruokavalio ei ole niin tarkka kuin muiden lehmärotujen.

- Korsirehusta ne tykkäävät talviaikana. Kesäisin luonnonlaitumella ne syövät myös aluskasvillisuutta ja vesakoita metsittyneillä niityillä.

Ville Karjalaisella on tällä hetkellä 11-päinen karja, joista valtaosa on lehmiä ja vasikoita. Mukana porukassa on myös siitossonni.

- Kyllä näitä lisää tulee ihan itsestään.

Ylämaankarja on laumaeläin eli ne liikkuvat yhdessä. Ja tälläkin porukalla on johtajansa.

- Kyllä se tuo sonni on, naurahtaa Ville Karjalainen.