Menetetty vuosikymmen

Poliittinen kädenvääntö euromaiden julkisen talouden vakauttamisesta jatkuu Japanin kriisin varjossa. Onko myös Euroopalla edessään menetetty vuosikymmen, kysyy Ykkösaamun kolumnisti Jouko Marttila.

talous

Totuuden puhuminen on poliitikoille vaikeaa. Kun vaalit lähestyvät, tunteet nousevat pintaan. Pääministeri päästelee suustaan epäisänmaallisia sammakoita ja oppositio ruokkii niillä mediaa. Populismia ja poliittista pintaliitoa riittää kaikille, mutta vaikeat asiat työnnetään taka-alalle.

Hallitus oli suorastaan helpottunut, kun Euroopan velkaongelmien ratkaisu vesittyi, eikä uusia lainatakuita tähän hätään tarvita. Pääministeri ei alun perinkään ollut halukas arvioimaan kuinka suuriin taloudellisiin uhrauksiin Suomi olisi valmis euroalueen pelastamisessa. Ongelmia ei silti pääse pakoon. Kreikka ja Irlanti tuskin selviävät veloistaan, joten raja Suomen tuleville luottotappiolle joudutaan vetämään.

Finanssikriisistä tuli Euroopassa julkisen talouden kriisi, kun pankkien vastuut ja tappiot siirrettiin veronmaksajille. Lehman Brothersin konkurssin jälkeen pankkeja ei enää uskallettu päästää vararikkoon, vaan rahaa lapioitiin mustaan aukkoon, josta pankkiirit ottivat omansa pois.

Euromaiden velat kasvavat, mutta tilanne on pahempi Japanissa. Sen julkinen velka suhteessa kansantalouden kokoon on yli kaksi kertaa euroaluetta suurempi. Keskuspankki aloittaa nyt massiivisen elvytyksen joka heikentää entisestään julkisen talouden tasapainoa. Siitä huolimatta Japani saa lainaa velkaisia euromaita paremmilla ehdoilla. Siihen luotetaan ja rahaa löytyy myös kotimaasta, missä säästämisaste on maailman korkein.

Liika säästäväisyys ja ikääntyvä väestö ovat olleet kasvun jarruina. Japanin rahoitusmarkkinat vapautettiin 1980-luvulla ja seuraukset olivat samankaltaiset kuin Suomessa. Talous ylikuumeni ja romahdus vei lamaan. Japani ei päässyt kunnolla jaloilleen, ja 90-lukua pidetään maan taloudessa menetettynä vuosikymmenenä. Tosin 2000-luku ei juuri ollut sen parempi.

Luonnonkatastrofit ja ydinvoimaonnettomuudet koettelevat, mutta jälleenrakennus ja velkaelvytys voivat olla taloudelle hyväksi. Koben suuren maanjäristyksen jälkeen vuonna 1995 Tokion pörssi sukelsi, mutta toipui muutamassa kuukaudessa. Vastaavasti talouskasvu kiihtyi järistyksen jälkeen.

Menetetty vuosikymmen kuvasi alun perin Latinalaista Amerikkaa. Se vajosi velkakriisiin, kun Meksiko ilmoitti vuonna 1982, että se ei pysty maksamaan lainojaan. Brasilia, Venezuela, Argentiina ja Chile seurasivat esimerkkiä. Maailman pankkijärjestelmää uhkasi romahdus. IMF:n johdolla velkamaille laadittiin uusi lainaohjelma ja osa veloista annettiin kokonaan anteeksi.

Euroopan ja Latinalaisen Amerikan osat maailmantaloudessa ovat vaihtuneet. Eurooppa kuihtuu, kun Etelä-Amerikka kasvaa. Latinalaisen Amerikan maat ovat onnistuneet jopa puolittamaan velkansa alle eurooppalaisen keskitason, ja Brasilia on noussut maailman talousmahtien joukkoon.

Tuleeko Kreikasta Euroopan Meksiko? Uhkaako meitä nyt menetetty vuosikymmen? Ainakin rahamarkkinat sitä hinnoittelevat. Kreikka maksaa lainoistaan jopa kymmenen prosenttiyksikköä Japania enemmän ja EU-maat ovat joutuneet jo helpottamaan Kreikan velkaehtoja.

Mutta ongelmat eivät rajoitu Kreikkaan. Irlanti, Portugali ja Espanja ovat edelleen liipaisimella.

Portugali on ollut valokeilassa aiemminkin, mutta aivan eri syystä. Yksitoista vuotta sitten EU-maiden johtajat päättivät niin sanotusta Lissabonin strategiasta. Sen tavoitteena oli tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä.

Kymmenen vuotta on kulunut. Mitä on saavutettu? Menetetty vuosikymmen ja nykyisestä uhkaa tulla samanlainen. Talous- ja rahaliiton kaikkia sääntöjä on rikottu. Vapaaehtoisuuden sijasta tarvittaisiin pakkokeinoja, mutta poliitikoille helpointa on sitoutua sopimuksiin, joita ei tarvitse noudattaa.

Ranska olisi valmis taipumaan saksalaiseen talouskuriin ja yhdenmukaistamaan eurooppalaista yritysverotusta ja eläkeikää, mutta yhteisen politiikan sijasta Eurooppaa uhkaa kansallinen itsekkyys ja sisäänpäin kääntyminen. Aasiasta tai Amerikasta katsottuna Eurooppa on vajoamassa kaukaiseksi takamaaksi - ulkomuseoksi, joka kiinnostaa enemmän historiantutkijoita ja turisteja kuin liikemiehiä. Tämä näkyy, kun lukee aasialaisia talouslehtiä.

Maajäristyksistä ja tsunameista huolimatta maailmantalouden valta keskittyy Aasia-Amerikka –akselille. Eurooppalaiset säätävät vain sisäisen hallintobyrokratian ohjaimia.

Lissabonin strategia perustui eurooppalaisen tieto- ja viestintäteknisen osaamisen vahvistamiseen. Mitä on tapahtunut? Amerikkalaiset ja aasialaiset yhtiöt jyräävät ylitsemme. Nokiasta on tulossa Microsoftin alihankkija ja käynnissä on joukkopako Samsungin, Googlen ja muiden ulkoeurooppalaisten yhtiöiden riveihin.

Impivaarasta on Eurooppaa vaikea pelastaa, mutta asioista olisi näin vaalien alla edes hyvä keskustella niiden oikeilla nimillä. Muuten eurooppalaisuudestakin tulee epäisänmaallista.

Lähteet: Jouko Marttila, Ykkösaamun kolumnisti 15.3.2011