Anne Virtanen opetteli sanat uudelleen

Aivoinfarkti iskee usein odottamatta ja ilman ennakkovaroitusta. Näin kävi aktiivisia eläkepäiviä viettävälle Anne Virtaselle. Orimattilalaisnainen on opetellut puhumaan ja kirjoittamaan uudelleen.

aivoinfarkti

Kaksi kesää sitten elokuisena aamuna Anne Virtanen heräsi outoon tunteeseen.

- Tuntui kuin lepakko olisi istunut rintani päällä ja kun yritin hätistää sitä pois, tipahdin sängystä lattialle.

Anne Virtanen oli saanut aivoinfarktin. Rinnalla istunut lepakko oli hänen toinen kätensä, joka ei toiminut. Myös puhekyky oli mennyt ja muisti pätki.

- Olin yksin, mutta jostakin sain voimia ja pääsin puhelimen luokse. Takaraivossa takoi numero 112. Siihen soitin, mutta en saanut aikaan muuta kuin jotakin epämääräisiä äännähdyksiä.

Aluksi päivystäjä epäili, että soittaja oli lapsi, humalainen tai että kyseessä oli pilasoitto.

Puhelu katkaistiin, mutta heti perään soitettiin uudelleen.

- Päivystäjä kuunteli ja totesi, että kyllä siellä jotakin on, samanlainen ääni. Sitten sanottiin kotiosoitteeni, siihen reagoin voimakkaammin ja soittaja kehotti minua olemaan ihan rauhassa, apua tulisi.

Virtanen sai keploteltua vaatetta päälleen ja lukitun ovensa auki. Jostakin löytyi vielä käsilaukku, ”ilman sitä kun nainen ei lähde minnekään”.

- Sitä vaan ihmettelen, mistä ne voimat tulivat. Varmaan enkeleitä oli matkassa.

Hätäkeskus- ja pelastushenkilökunnalle Anne Virtanen antaa ison kiitoksen.

- Vaikka en saanut sanaa suustani, puhelimen päässä oli ammattilaisia, jotka tajusivat tilanteeni. Ambulanssi tuli nopeasti ja pelastajat antoivat asianmukaisen ensiavun lääkityksineen.

Sanat löytyvät ja ihmiset auttavat

Aivoinfarktin jälkeen Anne Virtasen piti opetella puhumaan ja kirjoittamaan uudelleen. Sanat olivat kadonneet.

- Nollasta lähdin, ensimmäisenä tulivat mieleen läheisten ja ystävien nimet. He auttoivat alkuun.

Oppimista on auttanut paitsi lyhyt terapiajakso, myös se, että Virtanen on lähtenyt rohkeasti ihmisten pariin eikä ole hävennyt kysyä, jos joku sana on ollut kadoksissa.

- Olen sanonut, että auttakaa minua, nyt en osaa. Olen myös soittanut ystäville, jos kadoksissa oleva asia tai sana ei ole millään tullut mieleen.

Fyysisesti Anne Virtanen toipui nopeasti.

- Jumppasin kättä heti kun kykenin vähän ehkä liikaakin, Virtanen naurahtaa.

Myös lääkäri rohkaisi Anne Virtasta tekemään kaikkea sitä, mikä tuntuu hyvältä. Aktiivinen nainen on edelleen mukana monenlaisessa yhdistystoiminnassa. Hän on löytänyt vanhojen oheen uusia harrastuksia, yksi niistä on vesijuoksu.

- Liikkuminen on tärkeää. Toki on pitänyt ottaa rauhallisemmin ja kuunnella itseään tarkasti. Ja edelleen pitää syödä iso määrä lääkkeitä.

Anne Virtanen rohkaisee myös muita saman kohtalon kokeneita lähtemään ulos neljän seinän sisältä.

- Kyllä ihmiset auttavat, minuakin autettiin. Jokainen päivä on kiitoksen paikka.

Lähteet: YLE/ Tuija Veirto