Älä riko hoitajaasi!

Hoitoalan tuore kampanja haluaa suitsia väkivallan. Joka neljäs suomalainen hoitoalan työntekijä kokee nykyisin työssään potilaiden, tai heidän omaistensa taholta hoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa, tai sen uhkaa.

sairaanhoitajat
sairaanhoitaja kiiruhtaa käytävällä
YLE / Jani Aarnio

Hoitoalan ammatit ovat työväkivallan riskiammatteja, mutta turpiin saaminen ei voi olla luontaisetuna sen enempää hoito- kuin millään muullakaan alalla. Käsiksi käymiset, uhkailut, tönimiset, tai lentelevät kukkaruukut ja tuolit eivät kuulu asialliseen kanssakäymiseen missään. Kuitenkin väkivalta ja sen uhka lisääntyvät hoitoalallakin jatkuvasti.

- Viimeisen kymmenen vuoden aikana uhkailut ja väkivaltainen käytös asiakkaiden taholta on selvästi lisääntynyt. Mistä kaikesta se lopulta johtuu, on iso kysymys. Joka tapauksessa väkivalta, tai jo sen uhka, vie aikaa ja voimia itse hoitotyöstä, sanoo Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän työsuojeluvaltuutettu Mikko Simonen.

'Älä riko hoitajaasi'- kampanjan avulla hoitoala haluaa nostaa asian esiin niin suurelle yleisölle, kuin myös alan sisällä. Liian usein arjen kolhut unohdetaan, tai pyritään painamaan villaisella. "On kiire, eikä tässä nyt niin pahasti käynyt".

- Hoitoalan työntekijöilläkin on nyt peiliin katsomisen paikka; ei alalle kuuluvaa empatiaa ja potilaan ymmärtämistä tule viljellä itsensä kustannuksella. Arjessa kuulee mustan huumorin sävyisiä heittoja, että eipä tuossa mitään kun mustelmilla selvisin, eikä mennyt pitkiä luita poikki. Tämä on kuitenkin pitkällä tiellä kuormittava asenne; väkivaltaa ei tarvitse hyväksyä tai edes sietää, Simonen muistuttaa.

Työsuojelu ja asiallisten olojen ja työskentelymahdollisuuksien järjestäminen on työnantajan vastuulla, mutta työturvallisuus kokonaisuutena on koko työyhteisön yhteinen asia. Myös debriiffauksen, eli hankalien tilanteiden jälkikäteen purkamisen mahdollisuus on saatava mahtumaan arjen juoksuun.

Riskitöntä yksikköä ei ole

- Hoitoalan ulkopuolella ei edes tiedetä, miten yleistä väkivallan uhka tai sen kohtaaminen alamme ammateissa nykyisin on. Tämä ei valitettavasti ole vain ensiavun perjantai-iltojen huumaa, vaan ongelma tulee vastaan kautta linjan. Riskitöntä yksikköä ei ole. Vanhustyössä, kehitysvammaisten parissa, tai yhtälailla nuorten ja lasten kanssa joudutaan yllättäviin tilanteisiin; ei väkivalta ole vain päihdeongelmaisten hoitotyöhön tuoma haaste, pääluottamusmies Jouni Sallinen kertoo.

Työtilanteita pyritään järjestämään niin, ettei riskitilanteissa jäisi yksin uhkan alle. Aina tämä ei onnistu, ja yllätyksiä tulee. Myös alalle opiskelevat yritetään luotsata työn arkeen niin, etteivät riskit tyrmää tulijaa. Harjoitusjaksoilla paikkoja ja kokeneempien tukea suunnitellaan opiskelijan avuksi mahdollisuuksien mukaan.

- Ihmistyössä inhimillinen tekijä on aina mukana. Numeroina tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Pohjois-Karjalan keskussairaalan kokoisessa yksikössä menetetään noin 70 työpäivää vuodessa hoitotyössä kohdatun väkivallan takia. Siis suoria sairaus poissaoloja työn aiheuttaman väkivallan takia, Mikko Simonen kertoo.

Kasvaneen väkivallan takaa hoitajat näkevät muun muassa hoidettavien vaativuuden lisääntymisen. Siis suomeksi: ihmiset sairastavat paljon aiempaa enemmän, ja vakavammin. Myös ongelmien kasaantuminen näkyy. Hoitoalan niskaan kaatuu sekin, että yhteiskunnan palveluilta on katoamassa ihmiskasvot. Kun jossakin vihdoin on vastassa oikea ihminen, hänen päälleen puretaan kaikki mahdolliset turhautumisen ja pettymisen tunteet ja pelot.

- Lohdun sananen sentään on paikallaan. Pohjois-Karjalassa tilanteet onneksi ovat vielä aivan toisessa mittaluokassa, kuin vaikkapa pääkaupunkiseudun haasteet. Suunta ei kuitenkaan voi jatkua tällaisena. Ei sairaslomalle kurmuutetusta tai pelotellusta hoitajasta ole potilaalle apua, Simonen muistuttaa.

Lähteet: YLE / Siru Päivinen