Sielukutinaa ranskalaisittain

Palkittu kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisänen miettii remonttia, myös unissaan. Pariisissa asuva Väisänen menetti kymmenisen vuotta sitten sielunsa lounais-Ranskan Dordognessa sijaitsevalle vanhalle pappilalle.

kulttuuri
Kirjailija Hannu Väisänen YLEn Aamu-tv:n vieraana
Uudessa teoksessa kirjailija Hannu Väisänen kertoo pieniä tarinoita ranskalaisesta kotikylästään. Aamu-tv:n haastattelussa kuultiin mm. se, miksi grilliliha yhtenä iltana päätyikin lautasen sijasta pusikkkoon.

Rakasta, mutta huonokuntoista taloa on remontoitu siitä lähtien.

- Kyläläiset katsoo luupilla, miten suomalainen taiteilija korjaa... Joten yritetään tehdä mahdollisimman hyvin, Väisänen kertoilee Aamu-tv:n haastattelussa.

Siivoojan erottamisen vaikeus

Ranskalainen pappila ja sitä ympäröivät jylhät maisemat ovat antaneet aiheita suomalaisissa lehdissä ilmestyneisiin kolumneihin. Ne on nyt koottu kirjaksi.

Kirjoitukset käsittelevät pieniä, arkisia asioita. Ujoksi itseään kutsuva taiteilija esimerkiksi keräsi viikkokausia rohkeutta uskaltaakseen erottaa hankalaksi käyneen siivoojansa.

- Siivooja sekä haukkui taiteeni että kaikki kyläläiset ja eri rodut. Hänet piti erottaa. Mutta koska kyseessä on pieni kylä, niin edelleen juustotiskillä supermarketissa kun tavataan, niin tämä rouva muistuttaa siitä.

Arjen tragediat tekstiksi

Pienet arjen tragediat tai komediat pitää Väisäsen mukaan kirjoittaa, jotta niistä pääsee myös itse eroon.

Yhdessä tarinassa ollaan kylän rautakauppiaan kansainvälisissä grillijuhlissa. Isännän kysyessä, miten vieraat lihan haluavat, juhlat muuttuvat tragikoomiseksi.

- Belgialainen halusi lihansa ensin keitettävän ja marokkolainen epäili, ettei se ole halal-lihaa. Ei siitä tullut yhtään mitään. Lopulta rautakauppias-Jean paiskasi lihan takiaispuskaan.

Vieraiden vaativuudesta kimpaantunut rautakauppias heitti Väisäselle haasteen järjestää seuraavat juhlat. Toistaiseksi taiteilija ei ole ottanut haastetta vastaan.

Miniproosaa sielukutinasta

Kertomuksissaan Hannu Väisänen kuvaa myös sielukutinaa. Kyseessä ovat hyvin pienet asiat, jotka herättävät erityisiä tunteita.

- Moni tuntee ilmiön sillä tavalla, että jos vaikka harjaa tukkaa tai sovittaa vaatetta, niin siitä tulee sellainen kutina. Kenties joillakin muistuu lapsuus mieleen. Sellaisista hirveen pienistä ilmiöistä voi kirjoittaa miniproosaa, Väisänen pohtii.

Lähteet: YLE Uutiset / Paula Tiessalo