1. yle.fi
  2. Uutiset

Opistoteatterista ei menoa ja vauhtia puutu

Pakinassaan Arja Kotiranta kertaa Lahden Opistoteatterin värikkäitä vaiheita. Esityksiä on tehty vuosien varrella esimerkiksi metsissä, pihoissa ja lähiöissä sekä välillä oikeillakin näytelmälavoilla.

Suunvuorot
Arja Kotiranta
Arja KotirantaYLE / Lahti

Niin hujahti 20 vuotta Opistoteatterin ohjaksissa – kuin siivillä. Aika on suorastaan hassu käsite. Sen huomaa aina jälkikäteen, kun jokin urakka on takana ja katselee työnsä jälkiä.

Lahden Opistoteatteri esitti Hannu Marjamäen ja Ilja Hujasen käsikirjoittamaa näytelmää Varastettu isoäiti Kansantalon Vaahterasalissa Lahdessa viime viikolla viisi kertaa. Viime syksynä aloitettu harjoittelu huipentui 12. maaliskuuta ensi-iltaan ja sitä seuranneisiin neljään muuhun esityskertaan.

Saliin mahtuu parisataa katsojaa. Meillä oli iloksemme väkeä joka kerta ainakin sali puolillaan – olkoonkin, etteivät paikallislehdet kirjoittaneet arvostelua, emmekä näin ollen saaneet harrastajille elintärkeää mainosta ja kehittävää palautetta.

Rakentavaa ja hyvin myönteistä palautetta kuitenkin ropisi jokaisen näytöksen jälkeen. Yleisöön tuo urbaanien tarinoiden musiikki-ilottelu tuntui uppoavan kuin häkä! Ryhmä kummasteli moneen kertaan ääneen, mikseivät paikallislehdet kirjoittaneet esityksestä riviäkään, pieniä ennakkopuffeja lukuun ottamatta. Samaa kyselivät kymmenet katsojat.

No, onneksi on radio. Molemmat lahtelaiset radioasemat kertoivat esityksestä ja siitä suuri kiitos ja kumarrus tulkoon tässä!

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika jaksaa häärätä harrastajien ohjaksissa. Kun aloitin työni Lahden silloisessa työväenopistossa, nykyisessä Wellamo-opistossa, en olisi uskonut, että teen tätä työtä näin kauan. Jokainen vuosi on ollut haasteellinen ja antoisa.

Ryhmä muodostuu aina syksyisin – kuin syntyisi uusi perhe. Ryhmäytyminen on tärkeää ja mukana olo vaatii jokaiselta vahvaa panosta sekä sitoutumista. Kun homma pelaa, kaikilla on hauskaa. Tämänvuotinen porukka oli mukana koko sydämellään. Siksi yhteinen matkamme kohti juhlavuosiesitystä oli monella tapaa suurenmoinen. Nyt voimme olla syystä ylpeitä aikaansaannoksistamme.

Olen tottunut tekemään asioita ”selkänahastani” eli myös omaa aikaa, voimia ja joskus jopa rahaa menee, kun valmistaa suurta tai suurehkoa esitystä. Opiston tarjoamat tunnit loppuvat jossakin vaiheessa vuotta, jonka jälkeen jatketaan talkoilla.

Siinä on kyllä hyvätkin puolensa, ainakin opiskelijoiden kannalta. Näin he saavat rutkasti enemmän opetusta samaan kurssihintaan. On sanomattakin selvää, ettei suurempia, vaativampia produktioita pysty valmistamaan alle sadan tunnin tuntikiintiöillä. Onneksi hoksasimme perustaa Opistoteatteriyhdistyksen jokunen vuosi sitten. Vaikka yhdistys ei maksa palkkoja, se mahdollistaa apurahojen hakemisen.

Tänä vuonna haimme apurahaa neljästä paikasta ja yhdestä saimme. Kiitos kuului Lahden kulttuurikeskukselle, sillä sen myöntämä avustus mahdollisti meille esityksen valmistamisen. Saimme kulttuurikeskukselta myös pitkästä aikaa mahdollisuuden vuokrata kunnon esitystilan, Vaahterasalin. Siellä oli hyvät, asianmukaiset puitteet kuten kunnon näyttämö, katsomo, tekniikka, buffettitilat ja pukuhuoneet sekä osaava, ystävällinen henkilökunta.

Monena vuonna olemme olleet todellisia heittopusseja ja joutuneet keksimään milloin minkäkinlaisia esityspaikkoja produktioillemme. Olemme näin ollen esiintyneet muun muassa pihoilla, lähiöissä, maaseudulla, metsissä, ravintoloissa, kouluilla, auditorioissa, palvelutaloissa, toreilla ja turuilla. Opiston oma auditorio toimi tänäkin vuonna alkuvaiheessa harjoitustilanamme.

Joskus ohjaajan työ vaatii muutakin kuin pelkästään ohjaamista. Tai no, meidän ryhmässämme lähes aina. Rakastan teatterin visuaalisuutta ja mielelläni laitan näppini myös lavastamiseen, puvustamiseen, tarpeiston haalimiseen ja tarvittaessa myös valmistamiseen sekä tietenkin maskeeraukseen ja kampauksien värkkäämiseen.

Onneksi ryhmästä löytyy usein myös innokkaita ja osaavia apulaisia, joten homma pelaa, vaikkei ulkopuolista apua juuri saisikaan. Myös esityksen markkinointi on pitkälti omissa käsissämme. Jokainen kantaa kortensa kekoon ja hoitaa oman osansa markkinoinnista. Näin takaamme aina yleisöä paikalle, oli sitten Salppurin kisat tai mitä tahansa muuta samanaikaisesti kuin tarjontaamme.

Haluan vielä lopuksi lausua mitä muhkeimmat kiitokseni kaikille vuosien varrella mukana olleille entisille sekä nykyisille opistoteatterilaisille, jokaiselle meitä auttaneelle talkoolaiselle, muusikoille, valo- ja äänimiehelle, maskeeraajalle, vahtimestarille ja ystävälle – teitä on monia.

Kiitos myös sukulaisille pitkästä pinnasta! Ilman teitä tämä taival ei olisi näin komeasti saanut jatkua näihin päiviin saakka. Tästä on hyvä jatkaa!

Lähteet: YLE Lahti

Lue seuraavaksi