Sananen – Pyörii kuin puolue piilossa

Politiikka ei ole kriisissä. Kaikki puolueet vain tuntuvat yhtä huonoilta. Valta on valahtanut hyväosaisille. Ihmiset eivät tee päätöksiä vaan virkamiehet. Vaalit, vaalit? Vaalin ääntäni, en tiedä uskallanko sitä antaa.

puolueet
Mikko MaasolaYLE Keski-Suomi/Riikka Pennanen

Lyyrisyys on ainut keino pysyä täällä täysjärkisenä. Kun kuuntelee puoluepoliitikkojen jankutusta, siitä on vaikea löytää lyyrisyyttä. Kun ihminen on oikein viimisenpäälle stailattu, häneltä on samalla poistettu kaikki ylimääräinen kuona - kuten sielu. Vaatteet ovat puoluetoimiston, rintanappi on annettu omaksi. Kun äiti tulee kotiin, hänen kampauksensa herättää perheenjäsenissä tukun kiperiä kysymyksiä.

Demokratia tulee kalliiksi. Niin sen pitääkin tulla. Mieluummin rahat demokratiaan kuin Äimäraution kunnan kolmanteen jäähalliin. Mutta joku pönöttävissä puolueissa etoo. Puoluetoimistojen poskionteloissa on sitkeää limaa, joka välillä vilahtaa vahingossa potentiaaliselle äänestäjälle. Eduskunnassa istuvien puolueiden puoluetuki oli vuosina 2008-2010 36 miljoonaa euroa. En tiedä paljonko järjestötoiminnan varasuunnittelupäällikkö saa palkkaa, mutta joka tapauksessa liikaa. Se imelä (melkein emäksinen) partavesiusva, joka puskee puoluetoimiston huonosti tiivistettyjen ikkunoiden raosta, ei ole ilmaista.

Puolueohjelmat ovat raskasta luettavaa. Olen varma, että ehdokkaatkin huokailevat syvään ja vinkuvasti tankatessaan sitä, mitä pitää kansalle sanoa. Vähän niin kuin Koraania yrittäisi lukea kuolemanväsyneenä. ”Olisit Pentti-kulta sittenkin menny vaan sinne työväenopiston ruumisarkunveistokurssille…pitikö se lähtiä tuohon politiikkaan…siellä on torilla kylymäki”. Vaimo yrittää ymmärtää. Kukaan muu ei.

Vakuuttelua, lupauksia, vehmaamman maiseman maalailua, yhteisen unelman visioimista ja bonarina köyhien pelastamisen puolivuotinen täsmäsuunnitelma. Tavallaan kaunista, mutta epäuskottavaa kuin Salatut elämät. Ilmaisen kahvin jaksaa juoda, mutta jo kohta on olo kuin olisi juonut litrasen majoneesi-kermavaahtopirtelön nälkäänsä. Tulee kiire. Jos ei vessaan, niin kotiin. Mieluummin mökille. Tarkistamaan naapurin katiska.

Se on pikkuruisesta kiinni. Puolueita ei jaksa seurata. Joukkueita jaksaa seurata. Puolue jankuttaa. Joukkue tekee. Katsokaa jääkiekkojoukkuetta. Ja kyllähän te katsottekin. Se ansaitsee arvostuksensa, läpytyksensä ja rahansa toiminnallaan - ei juhlavilla lupauksilla. Joukkue koostuu yksilöistä, joiden suurin ahneus kohdistuu pelissä onnistumiseen. Joukkueella ei ole muuta ideologiaa kuin itse peli. Ei puolueillakaan ole muuta ideologiaa kuin peli, mutta miksi ne viitsivät muuta vakuutella.

Joukkue ei viitsi heti eka pelikahveilla luvata tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Eikä energiaa tuhlata vastustajan haukkumiseen. Tavoitteena on tehdä maaleja, saada irtopisteitä ja hyvä fiilis ennen kesälomaa. Myös elanto ja ennen kaikkea ikimuistettava saunailta. Ei ihminen ole niin vakava kuin miltä se näyttää. Joukkueella on meneillään ikuiset aikuisten naamiaiset. Tuokkola riisuu välillä maskinsa, Katainen ei koskaan. Ei ole varaa, koska puoluepeli ei sitä salli. Kaikki energia menee vallan tunnusmerkkien haalimiseen ja puolueen pönkäämiseen. Hyvä kun ehtii suihkussa käydä.

Politiikka on yhteisten asioiden sotkemista. Mutta mihin siinä puolueita tarvitaan?

Lähteet: Maallikkosaarnaaja Maasola