Laatikainen: Kansanvaltaa Pihtiputaalla, elitismiä Jyväskylän yliopistossa

Professori Erkki Laatikainen kirjoittaa kolumnissaan, että Pihtiputaan Osuuspankin itsenäisyys palvelee Keski-Suomen yhtenäisyyttä ja osoitti omistajien selkeän tahdon. Jyväskylän yliopiston rehtorin 60 prosentin palkankorotus puolestaan ilmentää täydellistä psykologian tajuamattomuutta.

Pihtipudas
Erkki Laatikainen
YLE Keski-Suomi / Arvo Vuorela

Viime viikko ilmensi oivallisesti kahta ilmiötä Keski-Suomessa. Kansanvalta huokui raikkaana Pihtiputaalla, mutta yhteiskuntaa syvältä kyntävä elitismin siivu paljastui Jyväskylän yliopistossa.

Pihtipudas tunnetaan keskisuomalaisuuden pitäjänä. Se on rakentunut luontevasti maakuntansa tunnustavaksi, vahvuutensa yhteistyöhakuisasti hyödyntäen. Niinpä oli yllättävää, kun Pihtiputaan Osuuspankin hallitus valmisteli noin vain suunnitelman yhdistymisestä Pyhäjärven ja Haapajärven osuuspankkien kanssa. Samalla Pihtipudas olisi hyvästellyt Keski-Suomen Osuuspankkiliiton ja siirtynyt Keski-Pohjanmaan Osuuspankkiliittoon.

Pihtiputaalaiset valpastuivat. Osuuskuntakokoukseen riensi kolmisensataa jäsentä. Murskaava enemmistö äänesti pankkinsa itsenäisenä säilymisen ja samalla Keski-Suomen Osuuspankkiliitossa pysymisen puolesta.

Tilanne todisti kansanvallan mahtia. Muutoshanketta voimallisesti ajanut pankin uusi toimitusjohtaja Vesa Isosalo ja hänelle kuuliainen hallitus ajautuivat noloon kuoppaan. Jäsenistön ja hallituksen henkinen kuilu ammottaa. Jatkoratkaisuja odotetaan, sillä kyseessä on pankin kannalta perustuslaillinen tapahtuma. Luottamusvaje on paikattava. Itsenäisen pankin uskottavuus ja menestys edellyttävät tätä.

Rehtorin palkka pomppasi pilviin

Miltei ruoskamaisin ottein Keski-Suomen yritykset, yhteisöt ja yksityiset kansalaiset on patistettu Jyväskylän yliopiston pääomittamiseen, vaikka myös huomenna yliopiston resurssit ratkaisevasti riippuvat valtion tahdosta. Kerättävä raha on minilantti vuolaassa virrassa.

Valpas Jyväskylän Yliopppilaslehti, Jylkkärimme, uutisoi yliopiston nostaneen muuttuneen juridisen asemansa turvin rehtorin palkkaa 60 prosentilla. Yliopiston hallituksella on oikeus tehdä itsellisiä palkkauksellisia linjauksia. Rehtorin kuukausiansio huitaistiin vajaasta 10 000 eurosta ehkä jopa 15 000 euroa ylittäväksi. Yliopisto ei ole velvollinen paljastamaan palkkaa. Rehtori Aino Sallinen myöntää tapahtuneen ja sanoo henkilökohtaisten vastuittensa itsenäisessä yliopistossa lisääntyneen merkittävästi. Hänelle maksetaan kaiketi enemmän kuin pääministerille tai korkeimpien tuomioistuinten presidenteille, mutta mainitut tehtävät lienevätkin pilipalihommia.

Näin roima korkeimman johdon palkan nosto viestii psykologisen vaiston täydellistä katoamista. Se kertoo yhteiskuntaamme riiivaavan elitistisyyden, hyväosaisimman joukon asettautumisen kaiken yläpuolelle, syöksyneen Jyväskylän yliopiston kampukselle heti, kun sauma tähän avautui.

Palkkaratkaisu romuttaa yliopiston varainkeruun loppurynnistystä. Jotkut ovat jo sanoneet katuvansa, kun he avasivat viime vuonna rahanyörinsä tai talkooponnistuksensa. Ei tuolloin puhuttu kiireisimmän asian olevan rehtorieurojen pilviin puhaltaminen.

Aalto-yliopisto palkitsee rehtorinsa Jyväskylää muhkeammin. Helsingin yliopisto lienee, tosin hitusen, Jyväskylää anteliaampi. Keski-Suomen tiedemekan hallitus korjannee epäkohdan kenties ylimääräisessä istunnossaan. Miksi Jyväskylä suostuisi olemaan edes piirun maan mahtavimpia heikompi yliopistonsa rehtorin eduissa?

Siskot samalla asialla

Kotimaista energiaa edistävä valtio-enemmistöinen Vapo Oy vaappuu kritiikissä, kun turpeennoston koetaan likaavan yhä laajemmin vesistöjä.

Kivijärveläinen kansanedustaja Anne Kalmari on puuttunut asiaan. Hän arvostaa vapolaisia työpaikkoja, tietoa ja hyvinvointia, mutta hän edellyttää Vapon kantavan ympäristönsuojelullisen vastuun siten kuin ihmisten oikeudentunto edellyttää.

Kalmarin kirjoittelu Saarijärven paikallislehdessä Sampossa laukaisi Vapon ympäristöasioiden vastuupersoonan filosofian tohtori Pirkko Selinin laukkaan. Selin posautti laajan vastineensa Vapon ilmoitukseksi Sampoon. Hän kyseenalaistaa Kalmarin lausumat tavoilla, joita journalisti kadehtii.

Keskustan aatesiskot kamppailevat hyvällä asialla. Pirkko Selin oli aikanaan lähellä kansanedustajuutta, mutta ihmisläheinen toimittaja Aino Suhola voitti hänet. Selin keskittyi Vapoon ja kuntapolitiikkaan. Tuskin Selin ajatteli tekstiä tuikkaillessaan eduskuntavaalien olevan niin lähellä, että törmäys hohkaa henkilöväreilyä. Ei se kumpaakaan kaada eikä Kalmarin ääniä niele.

Vapolla on sama tilanne kuin metsäliittolaisella teollisuudella 1980-luvulla. Moitteita ropisee rankkana lähiriveistä. Metsäliitto jukisteli aikansa, mutta tokeni ja pisti muun metsäeollisuuden kanssa ympäristönsuojelun kuntoon. Samaa odotetaan Vapolta, jolla maakunnissa on paljon tukijoita ja ystäviä, mutta sokeita reettoja he eivät ole.

Täsmennetty juhlapäätös ja sitten toteutukseen

Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja professori Lasse Kangas kuvaili äsken kolumnissaan kuinka Jyväskylässä jytisteltiin Kunnallistalon rakentamisesta 1890-luvulla. Sanomalehti Keski-Suomen rohkea päätoimittaja ja monitoimimies Kyösti Kanniainen kannatti tulilieskaisena hanketta. Epäilijät leimasivat sen suuruudenhulluudeksi. Onneksi Kunnallistalo rakennettiin vitkuttamatta. Monet sukupolvet ovat kokeneet tästä kiitollisuutta.

Jyväskylä on maailmankuulun arkkitehdin Alvar Aallon luomusten yhteisö. Niinpä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pentti Sahi huolehti maaliskuussa 1987 siitä, että kaupunginvaltuusto päätti 150-vuotisjuhlakokouksessaan yksituumaisesti rakentaa Aallon keskushallintokorttelin lopulliseen muotoonsa.

Idea on juuttunut epäilyksen soille. Siellä kelluu myös musiikkitalo tai -sali. Akateemikko Juha Leiviskä on sommitellut mallin, jossa on musiikkitila Aallon hahmottamassa hallintokorttelissa. Idea huikaisee. Toteutus vahvistaisi Jyväskylän vetovoimaa, kulttuurisuutta ja työpaikkojen karttumista. Tässä olisi kaupunginvaltuuston 175-vuotisjuhlapäätöksen paikka ensi maaliskuussa.

Lähteet: Professori Erkki Laatikainen