Älyä ja käyttäjäystävällisyyttä kotiin tai kännykkään

Tampereen yliopistossa etsitään keinoja parantaa ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta. Esimerkiksi ääntä, kosketusta tai ilmeitä ymmärtävä kännykkä tai tietokone helpottaisi monen vammaisen ihmisen elämää. Ja kukapa ei ilahtuisi vaivattomasta laitteesta, jonka käyttö ei vaadi lähes insinöörin taitoja tai paksun opaskirjan pänttäämistä?

Kuva: YLE / Marko Melto

Tietojenkäsittelyopin professori Roope Raisamo vie katsomaan yhtä yliopiston suojissa syntynyttä prototyyppiä. Tietokoneen näytöllä on valikoita ja ruutuja, joiden takaa paljastuu erilaisia kuvakkeita.

Tutkija Tomi Heimonen napsii hiirellä kuvakkeita näyttöruudulle, ja puhesyntetisaattori toistaa syntyneen lauseen:

- Huomenta - millainen - ilma - on?

Valikoitten takaa löytyy lisää sanoja ja kuvakkeita, ja pian koneen sähköinen ääni lukee:

- Hups - minä - kaataa - kukkaruukku!

Heimonen kertoo, että tämä sovellus on kehitelty helpottamaan kehitysvammaisten ihmisten yhteydenpitoa ja viestintää. Sitä on testattu yhdessä Rinnekotisäätiön kanssa, ja kokemukset olivat hyvät.

- Tämä on suunniteltu kehitysvammaisille käyttäjille, joilla on luku- ja kirjoitusvaikeuksia. He eivät pysty komminikoimaan kirjoittamalla tavallisia sähköpostiviestejä tai käyttämällä erilaisia chattiohjelmia. Tässä lauseen voi rakentaa kuvakkeilla, lähettää sen sähköpostilla kaverille ja jäädä odottamaan vastausta.

- Meillä oli varsin innostunut käyttäjäjoukko, kun testasimme tätä ihan oikeiden käyttäjien kanssa. Saimme heiltä ja myös heidän vanhemmiltaan ja avustajiltaan paljon hyviä tietoja ja vinkkejä, kun taas kehitämme sovellusta eteenpäin, Tomi Heimonen kertoo.

Kenelle tahansa

Kehitysvammaisille ajateltu viestisovellus on vain yksi esimerkki Tampereen yliopiston tutkimuksesta, jossa kehitetään käyttäjäystävällistä teknologiaa.

- Oikeastaan me ajattelemme kaikkia käyttäjiä. Tehdään sovellukset ja uudet järjestelmät sillä tavalla, että ne tukevat jokaista käyttäjää. Silloin ne tukevat myös erityskäyttäjiä kuten näkövammaisia ja kuulovammaisia, motorisesti vammautuneita ja kaikkia muitakin joilla on jokin rajoite.

- Moniaistisuus tarkoittaa, että voimme tuoda tuntoaistin tai äänen sen rinnalle, mikä näkyy. Ja tarpeen mukaan ihminen voi valita sitten itse valita, mitä näistä kulloinkin käyttää, kertoo tietojenkäsittelyopin professori Roope Raisamo.

Esimerkkinä tästä voisi olla nykyisin hyvin yleinen kännykän kosketusnäyttö. Näkövammaiselle sen käyttö on vähintäänkin hankalaa tai jopa mahdotonta, mutta kun mukaan tulee laitteen tuottama tuntuma ja ääni, puhelimesta tulee käyttökelpoinen.

Sama sovellus saattaisi kiinnostaa myös sellaista autoilijaa, joka joutuu ajaessaan puhumaan paljon kännykällä.

Kuka tahansa tavallinen ihminen ilahtuu vaivattomista ja helppokäyttöisistä laitteista ja niiden ohjelmistosovelluksista. Vast'ikään julkaistu tutkimus kertoi, etteivät ihmiset osaa käyttää likimainkaan kaikkia omen matkapuhelimensa ominaisuuksia. Moni valittaa käyttöohjeen vaikeaselkoisuutta - tai vähintäänkin sen paksuutta.

Roope Raisamo sanookin, että tavoitteena on ettei käyttöopasta tarvita lainkaan. Silloin itse laite osaisi neuvoa käyttäjäänsä.

Älykkäät huoneet ja opetustilat

Informaatiotieteiden yksikössä mietitään myös älykkäitä tiloja.

- Älytilassa noustaan pois tietokoneen äärestä ja tutkitaan vuorovaikutusta, joka perustuu liikkeeseen. Teknologia on osa sitä älykästä tilaa. Siellä esimerkiksi valoja voisi hallita liikkeillä tai puheella, kertoo tutkija Jaakko Hakulinen.

- Tai kun istut nojatuoliin ja sanot että katsotaan elokuva, niin valot himmenevät, telkkari menee päälle ja elokuva alkaa.

Tätä tekniikkaa voitaisiin käyttää myös esimerkiksi dementiaa sairastavien ihmisten asunnossa. Jos asukas kaatuu kotona eikä pääse ylös, niin lattiasta voisi lähteä hälytys auttajille. Samaan tapaan voisi vahtia, etteivät keittiolevy tai kahvinkeitin jää päälle.

Maan johtava tutkimusyksikkö

Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikön Tauchi-tutkimuskeskus on noteerattu Suomen Akatemian tieteenalavertailussa maan johtavaksi ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta tutkivaksi yksiköksi. Tauchi on lyhennys sanoista Tampere Unit for Computer-Human Interaction.

Alan opetusta Tampereella on annettu jo 30 vuotta. Niinpä tutkimusyksikölläkin on laaja yhteistyöverkosto myös yliopiston ulkopuolelle muun muassa yrityksiin ja alan kansanvälisiin tutkimuskeskuksiin.

Yliopisto korostaa erityisesti tieteiden välistä yhteistyötä. Informaatioteknologiaan keskittyvä tutkimus on yksi tutkimusala, jolle yliopisto myönsi yli puoli miljoonaa euroa ikään kuin tutkimuksen siemenrahaksi. Sen jatkoksi toivotaan moninkertaista määrää yliopiston ulkopuolelta tulevaa rahoitusta.

Myös Teknologian kehittämiskeskus Tekes on hankkeissa mukana.

Tekesin rahoituksella on alkanut useita tutkimushankkeita, ja lisää on tulossa. Jo toimivia kokonaisuuksia on kolme: uudenlainen opetusteknologia, terveyteen ja sen edistämiseen liittyvä teknologia sekä uudet kommunikaation muodot. Esimerkiksi edellä kuvailtu kehitysvammaisten käyttöön ajateltu viestisovellus kuuluu viimeksi mainittuun kokonaisuuteen.

Milloin niitä saa kaupasta?

Lupaavista tuloksista on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että tuntoaistia, ääntä tai ilmeitä ymmärtävät laitteet saadaan kaikkien käyttöön ja avuksi. Tuotteistaminen voi viedä kuukausia tai jopa useita vuosia, eikä kaikkea koskaan saada kaupalliseen muotoon.

- Meillä on kyllä hyvät suhteet yrityksiin. Mutta se välivaihe, mikä on tutkimuksen ja tuotteen välissä, pitää tehdä jossakin. Suomessa on ollut ongelma juuri siinä, että kuka tai mikä sen välivaiheen rahoittaa ennen kuin saadaan oikea myytävä tuote ulos. Siinä on vielä tekemistä koko maassa, Roope Raisamo sanoo.