1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Suunvuorot

Vaalitaistelussa runsaat eväät

Nyt, kun iänikuinen talviaurauskeskustelu alkaa hiipua, eikä joka keväinen koirankakkakeskustelu ole vielä alkanut, on suomalaisilla ainutlaatuinen mahdollisuus keskustella jostain tärkeästä, joka on tällä hetkellä jännempää, yllättävämpää ja dramaattisempaa, kuin Kauniit ja rohkeat. Toimittaja Mikko Tuomikoski makustelee vaalitaistelun aineksia.

Antti Kaikkonen, Maria Guzenina-Richardson ja Sampsa Kataja Aamu-tv:n vieraina Kuva: YLE

Tällä hetkellä pinnalla ovat muun muassa talousahdingossa olevien euromaiden tukeminen, ydinvoiman turvallisuus ja tuloerot. Kaikki sellaisia aiheita, joista ei neljä vuotta sitten puhuttu lainkaan.

Huiman gallup-menestyksen myötä Perussuomalaiset ovat nousemassa merkittävän vaikuttajan rooliin, mikä tuo aivan oman jännityksensä tuleviin vaaleihin.

Kuluneiden neljän vuoden aikana on tapahtunut monta mielenkiintoista asiaa, jotka meinaavat vaalihumussa unohtua tykkänään.

Vaalirahakohu sai alkunsa Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin möläytyksestä, eikä loppua näy vieläkään. Laaja vaalirahoituksen tutkinta nosti esille Kehittyvien maakuntien Suomen ja ihmeellisen tukikuvion, joka paljasti suomalaisille monta mielenkiintoista asiaa poliitikkojen vaalirahoituksesta.

Muistaako kukaan enää ulkoministeri Ilkka Kanervaa?

Kaikki muistavat kyllä sen Ilkka Kanervan, jonka mahtipontisten 60-vuotisjuhlien rahoituksen tiimoilta puidaan jälkipyykki oikeudessa, mutta ulkoministerinä Kanerva tekstitteli Tuksulle pikkutuhmia, vähätteli tapahtunutta ja joutui loppujen lopuksi eroamaan. Saa nähdä tuksuttaako Kanerva tulevaksi kaudeksi Arkadianmäelle.

Kokoomuksen edustajista myös Marja Tiura onnistui sotkemaan asiansa aivan itse. Muistaako kukaan enää sitä, kuinka Tiura sotkeutui kohuliikemiesten vaalirahoituskuvioihin, unohtamatta ulkomaanmatka- ja pesukonekohua.

Tiura osasi hädän hetkellä siteerata Raamattuakin sanomalla ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät”. Kuolemattomaksi jäänee myös Tiuran paatoksellinen lausuma ”Olen syntynyt kokoomukselaisena ja kuolen kokoomukselaisena”. Vai oliko se kepulaisena, vai jonain muuna?

Kaikesta huolimatta kykypuolueen johtotähti Katainen vakuuttaa puolueen olevan täynnä fighting spiritiä, mikä varmasti vetoaa tavalliseen kansaan, kuin jäätelö pakkasella.

Entinen pääministeri Vanhanen joutui myös vaalirahapyöritykseen myönnettyään itselleen ylimääräistä vaalirahaa mutkan kautta. Syytettä ei sentään tullut, mutta voitaisiinko Suomen pääministeriltä sentään edellyttää ihan pientä huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta, kun kyse on sentään aika suurista summista.

Vanhanen erosi kaukoviisaasti ennen kuin kissa nostettiin pöydälle ja tilalle valittiin jääpuikko Pohjanmaalta.

Kansanedustaja Kanki-Kaikkonen tanssi jäykästi tähtien kanssa, mutta hänkin onnistui sotkemaan asiansa ja Kaikkosen poliittisen uran huipennus on mahdollisesti vasta edessäpäin, kunhan poliisitutkinta etenee.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäen osakekaupat hämmästyttivät myös suomalaisia. Osoittaahan se melkoista businessvainua ja visiota, että yhtäkkiä otetaan 300.000 euroa lainaa ja sijoitetaan se yhden yhtiön osakkeisiin ja kas, kurssit lähtevät heti jyrkkään nousuun.

Asia tutkittiinkin, mutta mitään epäilyttävää ei asiassa kuulemma ollut. Lehtomäen pitäisi kyllä vaihtaa ministerinpallia Kataisen kanssa, sillä moisella sijoitusvaistolla Lehtomäki tekisi muutamassa vuodessa Suomesta maailman varakkaimman valtion.

Keskusta onnistui lisäksi keräämään vihat niskaansa uskollisimmilta kannattajiltaan, maaseudun asukkailta, runnomalla läpi haja-asutusalueiden jätevesiuudistuksen. Ei ihme, että suomalaiset kokevat poliitikkojen vieraantuneen arjesta.

Oppositiolla ei mennyt yhtään sen paremmin

Päivi Räsänen sai homopuheillaan aikaiseksi suuren kirkosta eroamisvyöryn ja onnistui hankkimaan puolueelleen ääriuskovaisten leiman.

Vihreiltä menivät viimeiset uskottavuuden rippeet, kun puolue oli mukana vallan mahdottoman ydinvoimamyönteisessä hallituksessa ja tolkuttaa silti vastustavansa ydinvoimaa viimeiseen hengenvetoon. Vihreät eivät todellakaan taida haluta vallankahvaa kääntämään, sillä puolue on jo nyt ilmoittanut halunsa korottaa energiaveroja.

Pääoppositiopuolue demarit on onnistunut pääasiassa suosion hukkaamisessa. Pikku-Jutta ei saanut demareita nousuun, eikä hän myöskään onnistunut vakuuttamaan yleisöä omasta johtajuudestaan.

Äänestäjät puolestaan antoivat demareiden linjalle viimeisen silauksen, kun kävi ilmi, että jopa kolmannes äänestäjistä pitää demareita hallituspuolueena, eikä asia tuntunut olevan kovin selvä edes demareiden tukijoille.

Politiikkako tylsää?

Mitä tekevät äänestäjät, jotka ovat pettyneitä nykymenoon, mutta eivät näköjään osaa tehdä eroa hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä, monimutkaisemmista asioista puhumattakaan? Toteutuuko Perussuomalaisten villi nousu äänestystuloksissa? Voiko joku vielä väittää suomalaista politiikkaa tylsäksi?

Nyt, kun iänikuinen talviaurauskeskustelu alkaa hiipua, eikä joka keväinen koirankakkakeskustelu ole vielä alkanut, on suomalaisilla ainutlaatuinen mahdollisuus keskustella jostain tärkeästä, joka on tällä hetkellä jännempää, yllättävämpää ja dramaattisempaa, kuin Kauniit ja rohkeat.