Kulttuurilehtikatsaus 4.4.2011

Kulttuurilehtikatsauksessa ihmetellään naispuolisten ITE-taiteilijoiden vähyyttä, tarkastellaan vastamainoksia ja kuunnellaan öljyn tuoksuista puhetta.

kulttuuri
Sanomalehtiä pinossa.
YLE

Tamperelainen taiteilija Tuija Teiska punoo matonkuteista isokokoisia, kirjavia hahmoja, jotka muodostavat jättiperheen. Mukana ovat muun muassa hahmot nimeltään Paniikkihäiriö, Kaljasieppo ja Naapurin kyttä.

Erkki Pirtola haastattelee Teiskaa Voima-lehdessä.

Imatran taidekoulussa ollessaan Teiska ei suostunut opiskelemaan mitään, vaan väkersi matonkudeväkeään koulun tiloissa. Selvä ITE-taiteilija siis.

ITE-taiteesta tulevat lähinnä mieleen omaperäisessä satumaailmassaan Kirkkonummella elänyt kansantaiteilija Eelis Sinistö, valtaisan patsaspuiston Parikkalaan luonut Veijo Rönkkönen sekä mitä mielenkiintoisimpia puuveistoksia tehtailevat pikkupaikkakuntien ukot.

Pirtola ihmetteleekin Voima-lehden artikkelissa, miksi naisten tekemä ITE-taide on jäänyt piiloon, vaikka se on muutamien viime vuosien aikana nostanut päätään. ITE-taiteilijoiden tuotoksia kun on esitelty jopa isoissa taidemuseoissa.

Erkki Pirtola huomauttaa, että naisten käsityöt ovat usein tiukasti traditionaalisten mallien mukaan tehtyjä. Mutta missä ovat hulvattoman ITE-taiteen Tuijat, Teijat ja Seijat? Minne ovat piiloutuneet ITE-taiteilijattaret?

Tuija Teiska toteaa artikkelin lopussa, että hänen mielestään kaikki ihmiset ovat taiteilijoita.

Vastamainonta kertoo tuotemerkin statuksesta

Aino Kemppainen pui eri tavaramerkeistä tehdyn parodian merkityksiä Grafia-lehdessä.

Kun kuvataiteilija Jani Leinonen esitti kaikille suomalaisille tutun Elovena-tytön palestiinalaishuiviin kietoutuneena ja toisaalta työväen lakkomarssille nyrkit pystyssä lähteneenä, Elovena-tavaramerkin haltija eli Raisio puuttui asiaan. Leinonen kieltäytyi pyytämästä vastaisuudessakaan lupaa tavaramerkkien käyttöön, vedoten taiteilijan sananvapauteen.

Aino Kemppainen määrittelee Grafian artikkelissaan, että tavaramerkkiparodiassa olemassa olevaa ja usein laajalti tunnettua tavaramerkkiä muokataan ivallisesti, mutta säilytetään yhteys alkuperäiseen merkkiin.

Monille ovat varmaan tuttuja McDonaldsista väännetty McMurder-logo tai tuotteen suomalaisesta alkuperästä todistava Avainlippu-merkki, jossa lippu onkin puolitangossa. Näitä vastamainosmerkkejä voi nähdä esimerkiksi kaupungilla sähkökaappeihin liimatuissa tarrakuvissa ja T-paidoissa.

Mutta isoja firmoja voi olla vaikea hetkauttaa. Samaan aikaan, kun vastamainonta kritisoi brändimielikuvia, se toimii ilmaisena mainontana. Esimerkiksi Elovena-puuro on saattanut olla kirjaimellisesti useammin ihmisten huulilla kuin ennen Leinos-jupakkaa.

Ja kuten Aino Kemppainen kirjoittaa, vastamainos voi olla tuotemerkille jopa kunnia: se on osoitus siitä, että tavaramerkki on saavuttanut merkittävän aseman yhteiskunnassa.

Ovatko länsimaiset unohtaneet haistelun jalon taidon?

Sen kuulee, minkä näkee, sanotaan. Uusin Hiidenkivi-lehti pohtii monipuolisesti aistien erilaisia merkityksiä. Jyväskylän yliopiston etnologian emeritaprofessori Päivikki Antola kirjoittaa artikkelissaan oivaltavasti aistien kulttuurisidonnaisuudesta.

Siinä, missä länsimainen tuntee viisi aistia, eli näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja makuaistin, esimerkiksi Malissa asuvat dogonit saattavat kuulla hajun. Niinpä puhe voi olla heillä tietyn tuoksuista - miellyttävä puhe tuoksuu itse asiassa öljyltä.

Antola kysyykin, onko länsimainen ihminen hajulukutaidoton. Moderni, länsimainen ihminen kun ei ole harjaantunut erittelemään hajuaistimuksiaan kovin hyvin.

”1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ylemmyydentuntoiset valkoihoiset katsoivat nenänvaraisen elämän tyypilliseksi viidakkojen villeille, ei itselleen”, Antola kirjoittaa.

Vaikkei hajuaistia kukaan varsinaisesti piilottelisikaan, hajuaistimuksista ei välttämättä aina puhuta niin avoimesti kuin vaikkapa kuulohavainnoista. Miltä kuulostaisi, jos työkaveri kuvailisi iltapäiväpalaverin tuoksuneen mielenkiintoiselta tai kohdanneensa hyvänhajuisen tuttavan työmatkalla?

Mutta toisaalta taas, sofistikoiduimmat rotumme edustajat treenaavat nenäänsä tunnistamaan pienimmätkin sävyerot viinien välillä. Puhumattakaan parfyymien kehittelijöistä!

Lähteet: Kultakuume / Emma Vainio