1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Haltiakäärmeet nousivat esiin uskomuksissa

Suomalaisiin muinaisuskomuksiin kuuluu haltiakäärme. Ranta- eli tarhakäärmeitä pidettiin ennen lemmikkeinä, ja niille uhrattiin karjaonnen vuoksi. Arkeologi Timo Muhonen on tutkinut uhripuiden, kiviröykkiöiden ja haltiakäärmeiden välistä yhteyttä. Hämeenlinnassa pidettiin viikonvaihteessa muinaistaideseuran Myyttinen käärme -seminaari.

kulttuuri
Kallioista löytyy myös esihistoriassa hakattuja käärmemäisiä kuvioita
Laukaan Saraakallion käärmemäiset kuvat kiinnostavat tutkijoita ja kuvataiteilijoita. Paikalla Mervi Suomalainen Aimo-koulusta.Timo Ruotsalainen

Ikivanhoissa kalliomaalauksissa ja kaiverruksissa on nähtävissä käärmeentapainen hahmo. Onko se nykyään nimetty siksakiksi, salamaksi vai käärmeeksi, sillä ei ole varsinaisesti merkitystä. Merkki löytyy kallioista eri puolilta maailmaa.

- Käärme on kaksijakoinen hahmo ja siksi kiinnostava. Positiivista on uskomusperinne hyvää ja onnea tuovasta eläimestä. Toisaalta käärme on myös pelottava ja petollinen; sai yhdeksän syntiä anteeksi, kun tappoi käärmeen, kertoo arkeologi Timo Muhonen.

Käärmeellä on aina ollut vahva yhteys tuonpuoleiseen, toiseen maailmaan. Käärme on vahvuuden, viisauden ja uudistumiskyvyn eli regeneraation merkki, samoin kuin hedelmällisyyden symboli. Vasta kristillinen käärmekäsitys muutti suhtautumisen negatiivisemmaksi.

Arkeologi Timo Muhonen on perehtynyt käärmeuskomuksiin tutkiessaan kiviröykkiöiden ja uhripuiden välistä yhteyttä.

- Entisaikaan myös hämäläiset pitivät ranta- eli tarhakäärmeitä elättinä. Se kesyyntyi helposti ja söi hiiriä ja rottia maatalon pihapiiristä. Tällaisesta haltiakäärmeestä löytyy merkintöjä erityisesti Karjalasta ja Itä-Suomesta.

Esimerkiksi Sääksmäen Rapolanharju oli ihanteellinen lemmikkirantakäärmeille eli haltijakäärmeuskomuksille: löytyy vettä, viljelyksiä ja karjanhoitoa sekä kiviröykkiöitä nimeltään Hirvikallio ja Matomäki.

- Arkeologina olisi mielenkiintoista löytää yhteys haltiakäärmeisiin ja vainajiin, kertoo Muhonen.

Kuntien vastuu kalliokuvista

Kalliomaalauksissa Suomen käärmehahmot liittyvät aina ihmiseen, Ruotsissa hirveen.

- Suomalaiset kalliomaalaukset ovat yhtä tärkeitä kuin Ranskan ja Espanjan maalaukset, sanoo kalliotaiteen tutkija, tietokirjailija Pekka Kivikäs.

- Suomessa ymmärretään jo arvostaa kalliokuvia enemmän kuin ennen, mutta vieläkin olisi parantamisen varaa. Valitettavasti meidän kuvat ovat vanhoja ja kuluneita. Niiden lukeminen vie aikaa.

Uusi digitaalitekniikka on tuonut paljon apua kalliokuvien tulkintaan, samoin tietokoneiden käyttö on helpottanut haasteiden ratkaisemisessa. Kivikäs toivoisi Astuvansalmen ajoituksen ratkeavan lähivuosina.

- Suomen kuvat eivät pyri olemaan visuaalisia, ne eivät ole suoranaisesti taidetta. Ne ovat olleet merkkejä sen ajan ihmisille, ja liittyneet sosiaaliseen käyttäytymiseen, arkiseen elämään. Kallio on ollut kosketuspinta toiseen maailmaan, Siihen on liitetty toiveita, pelkoja ja käsityksiä maailmasta. Kalliot ovat olleet kokoontumispaikkoja. Suomalaisille ovat aina olleet tärkeitä hirven vaellukset, Laatokalla puolestaan valaat. Ne näkyvät kuvissa.

Suomen kalliotaiteessa on vielä Kivikkään mukaan paljon tutkittavaa.

- Kunnilla on iso rooli kalliokuvien säilyttämisessä. Ilmansaasteet ja lämpömuutokset vaurioittavat niitä koko ajan. Jokainen merkki pitäisi saada talteen. Toivon, että kunnat ymmärtäisivät muinaisjäännöksiä ja ottaisivat ne kaavoituksessa huomioon.

Kivikäs muistuttaa, että kalliokuvat ovat kulttuuriperintöä 6 000 - 7 000 vuoden takaa.

- Tässä ei ole kyse kunnasta tai Suomesta, vaan kuvat ovat tärkeitä maailmanlaajuisesti. Ne kertovat asutuksesta ja siitä, miten ihmiset ovat liikkuneet pitkiä matkoja ja tehneet samanlaisia kuvia.

Lähteet: YLE Häme / Maarit Piri-Lahti

Lue seuraavaksi