Puolukasta löytyy viisi E-koodia

Elintarvikkeiden lisäaineita koskevan keskustelun henki on se, että mitä enemmän tuoteselosteessa on E:tä, sen pahempi. Mutta kun lisäainetta käytetään, sillä on aina jokin haluttu vaikutus. Usein vaikutus kohdistuu tuotteen säilyvyyden, maun tai koostumuksen parantamiseen.

elintarvikkeiden lisäaineet
Puolukoita
YLE

Lisäaineita on käytössä yli 300 erilaista. E-koodien purkaminenkaan ei aina auta viidakossa, sillä kuka osaa äkkiseltään sanoa mitä on vaikkapa triammoniumsitraatti ja onko sillä haittavaikutuksia (E 380, sitruunahapon suola, ei tunnettuja haittavaikutuksia, käytetään hapettumisenestoon ja happamuudensäätöön).

Osa lisäaineista on eittämättä hyödyllisiä. Ne estävät esimerkiksi bakteerien ja mikrobien kasvua – kukapa haluaisi itselleen ruokamyrkytyksen. Lisäaineella saatetaan myös palauttaa tuotteeseen sen alkuperäinen väri, joka on saattanut kärsiä valmistusprosessissa. Esimerkiksi E162 on punajuuriväri, ja säilöntäaine E 300 C-vitamiini.

E 163 puolestaan on puna-sininen väriaine. Se on kasviuute, jota saadaan etenkin tummien rypäleiden ja viinimarjojen kuoresta. E 260, E 270, ja E 296 puolestaan ovat säilöntäaineita. Koodien takana piileskelevät kuitenkin viattomat etikka-, maito- ja omenahappo.

Osa lisäaineista on täysin luonnollisia, ja niitä esiintyy myös luonnosta suoraan hankituissa tuotteissa. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira esimerkiksi purkanut metsästä poimitun puolukan tuotesisällön. Puolukka sisältää vettä, sokeria, kuituja, kivennäisaineita, happoja (E 200, E 210), hyytelöimisainetta (E 440), väriaineita (E 160a, E 163) ja aromeja.

Puolukassa E-koodit eivät ole lisäaineita, vaan ne tekevät puolukasta puolukan. Lisäaineita nimitetään lisäaineiksi siksi, että tuote voitaisiin valmistaa myös ilman niitä.

Allergiset tarkkana

Jotkin lisäaineet ovat luonnosta peräisin, mutta niitten kätkeminen E-koodin taakse voi olla jopa vaarallista. Esimerkiksi E 1105 eli lysotsyymi ja E 322 eli lesitiini ovat tai voivat olla peräisin kananmunasta, joten herkkä muna-allergikko voi saada oireita.

Lysotsyymiä käytetään kypsytettyjen juustojen valmistuksessa ja viinin valmistuksessa. Lesitiiniä taas myydään myös erillään terveysvaikutteisena ravintolisänä luontaistuotekaupoissa, mutta elintarvikkeissa sitä käytetään muun muassa emulgointiaineena, eli sillä voidaan yhdistää vaikkapa vesi ja öljy, jotka muutoin hylkivät toisiaan.

E 322 (lesitiini) on kuitenkin yleensä peräisin soijasta, jolle allergisia on myös. Soijasta saadaan myös E 462 eli soijapapuhemiselluloosa, joka onkin monikäyttöinen lisäaine. Sitä käytetään muun muassa emulgointiaineena, sakeuttamisaineena ja paakkuuntumisenestoaineena.

E 200 ja numerot siitä eteenpäin aina E 213:een ovat säilöntäaineita. Ryhmässä ovat muun muassa kaliumsorbaatti, bentsoehappo ja natriumbensoaatti. Ne ovat synteettisiä, mutta vastaavat kemialliselta rakenteeltaan täysin luonnossa esiintyviä vastineitaan, joita löytyy muun muassa puolukoista, lakoista ja karpaloista.

Epäterveellinen mehu

Luontaisuus tai luonnollisuus ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin haitaton. Bentsoehappoa (siirryt toiseen palveluun) esiintyy kyllä marjoissa, mutta se ei ole suurempina määrinä ihmiselle hyväksi. Osalle lisäaineista, muun muassa bentsoehapolle, onkin määritelty ADI-arvo, eli suurin suositeltu päiväsaanti vuorokaudessa.

Suurin suositeltu päiväsaanti määritellään milligrammoina ihmisen painokiloa kohden. Mehuihin saa lisätä bentsoehappoa korkeintaan 200 mg/kg, eli 200 mg noin litraan mehua. Bentsoehapon ADI-arvo on 5mg/kg (5 mg ihmisen painokiloa kohden), joten kaksivuotias lapsi voi juoda maksimimäärän bentsoehappoa sisältävää mehua vain lasillisen päivässä ADI-arvon ylittymättä.

Samoin etenkin lapsilla nitraattien ja nitriittien saanti ylittyy helposti makkaroilla. Nyrkkisääntö on, että esimerkiksi nakkeja voi ADI-arvon ylittymättä syödä yhden kymmentä painokiloa kohden päivässä – eli kaksivuotias lapsi voi syödä arvon ylittymättä päivässä yhden nakin.

Aikuisella ADI-arvot ylittyvät harvoin, koska niillä on suuri turvamarginaali. Käytännössä ylityksiä tulee vain, jos yksittäistä elintarviketta syödään tai juodaan kerralla paljon tai jos lisäainepitoisten elintarvikkeiden osuus ruokavaliosta on suuri.

Yliherkkyys mahdollista mutta harvinaista

Jotkin lisäaineet saattavat aiheuttaa yliherkkyysoireita. Ne ovat kuitenkin harvinaisia verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, maito-, pähkinä- tai vilja-allergioihin.

Astmaatikoille hankalia lisäaineita ovat lisäaineet E 220-E 228, jotka ovat rikkihappo ja sen erilaiset suolat. Asperiinille yliherkkien taas kannattaa välttää bentsoehappoa ja sorbiinia (E 210-E 219, E 200-E 203).

Yliherkkyysreaktioita voivat aiheuttaa myös atsovärit ja karmiinit. Niitten käyttömääriä elintarvikkeissa onkin rajoitettu.

Lisäaineiden välttäminen

Jos lisäaineita haluaa välttää, se käy helpoimmin ostamalla mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, sillä yleensä mitä teollisempi elintarvike on, sitä enemmän siinä on lisäaineita. Esimerkiksi valmiissa sandwichissa saattaa olla yli 20 lisäainetta, ja omenalörtsystäkin löytyy .

Lisäaineita ei ole lainkaan esimerkiksi tuoreessa kalassa ja lihassa, täysmehussa ja tuoreissa hedelmissä ja vihanneksissa.

Vähän lisäaineita on muun muassa suklaassa, tiivistemehussa, palvikinkussa ja yleensä leivässä.

Paljon lisäaineita sisältävät valmiiksi marinoidut lihat ja kanat, jäätelö, makkara ja virvoitusjuomat.

Erittäin paljon lisäaineita löytyy muun muassa valmiskeittoaineksista, liemikuutioista, kevytlimonadeista ja karamelleista. Karamellipussin kyljestä voi löytyä parikymmentäkin lisäainetta.

Turvallisuus syynätään

Lisäaineet käyvät läpi turvallisuussyynin ennen kuin ne hyväksytään käyttöön ja saavat E-koodinsa. Mahdolliset haittavaikutukset kartoitetaan tutkimuksilla, joiden avulla määritellään myös ADI-arvo. Jos aineen ei todeta suurissakaan määrissä aiheuttavan ihmiselle haittavaikutuksia, sille ei anneta ADI-arvoa lainkaan.

Euroopan Unionissa lisäaineiden turvallisuutta arvioi European Food Safety Authority, ja kansainvälisesti Maailman elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ja Maailman terveysjärjestö WHO:n alainen asiantuntijakomitea JECFA.

Elintarvikkeiden lisäaineista ei olekaan olemassa haitattomien listaa. Kaikki on todettu turvallisiksi käyttää, kunhan pysyttelee ADI-arvojen sisällä. ADI-arvot voi tarkastaa Eviran lisäaineoppaasta (siirryt toiseen palveluun).

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Antti Seppälä