Sananen - Miten olis pienet…?

Tässä iässä huomaa, että kukaan ei enää ehdottele. Paitsi pankkiautomaatti. Siksi se onkin niin yllättävää. Kun yrittää nostaa aamuäreänä ja lasittunein silmin tilin viimeistä kaksikymppistä, niin sitten tämä hyytävän oloinen rumilus, automaatti, alkaa flirttailla. Vongata. Kelpaisiko sädekehä ? Laittaisitko euron tulemaan maailman lasten hyväksi ? Maailma on niin loppuun viritetty, että sitä ei meinaa enää kestää, että automaatillakin pitää ajatella.

pankkiautomaatit
Mies ja pieni muna.YLE Keski-Suomi / Sanna Pirkkalainen

Pankkiautomaatilla käynti on ollut näihin päiviin asti pyhä toimitus, sakraalinen momentum. Automaattia on lähestytty harkittuna hetkenä, jonotettu kuin Siniseen Moskeijaan, uskottu että niskaan naputtavalla räntäsateellakin on joku puhdistava tarkoitus. On kumarruttu syvennyksen suojaan kuin pelastavaan poteroon. Toivottu että kovasta työstä on saatu palkka. Oltu kohtuuttoman kiitollisia, että laite on piinallisen hitaan käsittelyn jälkeen antopäällä.

Luulisi että siinä on riittävästi yhdelle laitteelle tointa, kun peltihippo sylkee rehellisesti ansaittua käypää valuuttaa. Mutta ei. Pää on avattu. Ahneen hipon pää. Ennen se anto, nyt se saattaa nyölätä. Jos ei klikkaa euroa hyväntekeväisyyteen, syyllisyys painaa koko illan. Hemmotteluun varattuun kahden kympin viiniin tulee ylimääräistä tanniinisuutta ja viipyilevää karvautta, kun Etiopian lapset alkavat kummittelemaan. Automaatti seuraa unen ylämaille, REM-vaiheessa se näyttää ruskeita hampaitaan ja itkee pikkulapsen äänellä.

Periaatteessa se on mukavaa, että joku ehdottelee vielä. Tässä iässä on menetetty jo niin paljon. Tytöille on sanottu hyvästi. He katsovat kadulla enää läpi - kuin pahan hajuiselta näyttävää ilmaa. Puoliso katsoo sisään, portsari pitkään, lapsi lompakkoon.

Pankkiautomaatilla olet kaksin pitkäaikaisen kumppanisi kanssa. Se on kiireisessä maailmassa ihan luonteva paikka viattomaan flirttailuun. Tokihan se kone voisi kissamaisesti hyristessään ja rahojasi laskiessaan heittää jonkun pyyteettömänkin kohteliaisuuden. Ilmaiseksi saisi kuulla, että näyttää tänään hyvältä tai tuoksuu ihanalta – tai ainakin inhimilliseltä. Suunta vain taitaa olla toinen. Kun totutaan kinuavaan automaattiin, niin kohta nähdään luovuuden kukkasia. Jos ehdotetaan rahaa ambulanssihelikopterille, niin pohtiessaanhan voisi hyvin pelata kopteriaiheista videopeliä. Huomenna Eläinten vapautusrintama näyttäisi livekuvaa paikkakunnan teurastamosta.

Kolmannen sektorin tukeminen kätevästi kesken kiireisen arjen on toimiva idea. Se tekee raha-automaateista yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineitä. Samalla automaatit haastavat ajattelemaan. Monia hämmentää.

Jos tämä onkin Kansanterveyslaitoksen ihmiskoe? Meitä aktivoidaan ajattelemaan ja samalla yritetään ehkäistä turruttavaa yksinäisyyden tunnetta, joka on Suomen suurin ongelma. Keskustelu on kotona loppunut. Sitä voi jatkaa kohta pankkiautomaatilla. Pian se kysyy vaikka mitä ja me vastaamme. Kestääkö Soinin suosio ? Kyllä – Ei. Ei. Kannattaako tunnustaa jos pettää ? Kyllä – Ei. Ei. Mikä on hauskin lisäaine? E306 vai E207. E306. Muista mummoasi. Hän riutuu. OK. Niin, paljonko halusitkaan nostaa massia?

Joitakin kasvattaa raha, monia sen puute. Miksei siis myös kone kaiken keskiössä. Tietokoneisiin ja peleihin syntynyt sukupolvi saattaa kuunnella pitempään kivijalan konepedagogia kuin jankuttavia ihmisotuksia.

Ja parempaa on tulossa. Kohta kortin siru mahdollistaa myös oikean äänestämisen. Kun nostaa viimeisiä rahojaan lunkusta, samalla pärähtää vaalimainoksia ruudulle. Aggressio saa toimimaan. ”Huomasitko, että lahjoitit juuri automaattisesti hyvälle ehdokkaalle kymmenen euroa. Äänestä miestä tästä. Holopaisen Jarppa eduskuntaan! Arvojesi asialla.”

Lähteet: Maallikkosaarnaaja Maasola