Karjalainen murre säilyy kotona

Karjalaisten kotona puhuttu murre on pitänyt kielen vahvana Lounais-Hämeessä jo seitsemänkymmentä vuotta. Forssan seudun Karjalaseura juhlii tällä viikolla. Näyttelyssä on tarjolla muistoja, muistoja ja tiivistä yhteishenkeä ja yhdessä olemista. Karjalaisten sopeutuminen seudulle ei ollut helppoa.

murteet
Näyttelyn seinällä karjalanpiirakoi ja lehtileikkelöi
Maailman suurin karjalanpiirakkaYLE / Eeva Hannula

Forssan Museon aulagalleriassa on Forssan seudun Karjalaseuran 70-vuotisjuhlanäyttely. Esillä on kuvia ja esineistöä seuran historiaan ja rajan taakse jääneeseen Karjalaan liittyen.

Muistot ovat varmasti olleet yksi asia, mikä on pitänyt karjalaisuuden elossa täällä puolen rajaa, ja yhteishenki toinen. Juuri yhdessä oleminen on säilyttänyt karjalan murteen vahvana siitäkin huolimatta, että puhujat ovat eläneet hämäläisten kanssa 70 vuotta.

Miten murre on säilynyt 70 vuotta?

- Miulla se on ollu kotimurteena ihan koko ajan, miusta tuntuu vieraalta ruveta haastamaan jottai muuta. Ja karjalaisten keskuudessa haastan varmaan kaikist eniten tätä omaa murretta, mutta sitten töissä ja tuollei yleisesti niin tottakai se vähän sulautuu yleiskieleksi, Oili Jaatinen haastelee.

- Mie en muuta ossaa haastaakkaan kun muolaan murteella, kun en oo käynt kouluu niin se on se karjalanmurre mulla, Erkki Känkänen kertoo.

Onko oman kielen säilyttäminen pala selviytymistä?

- Kyllä se on. Kouluaikaan kun piti sopeutua muihin täkäläisiin oppilaisiin niin murre alkoi hävitä. Siitä murteesta kiusattiin ja siksi piti opetella tätä muuta, että sulautui joukkoon, Oili Jaatinen muistelee.

Miten siirtolaisuudesta selvittiin?

- Karjalaiset pitivät yhtä, oli monta taloa vierekkäin. Yhteisvoimin selvittiin.

Mitä on nykyajan karjalaisuus?

- Tuodaan karjalaista kulttuuria esille eri tapahtumissa, esimerkiksi ensi sunnuntaina Jokioisten karjalaisseura järjestää perinneruokalounaan. Myös Tammelan karjalaisseura järjestää sunnuntaina kiisselikestit, kertoo Päivi Klemelä.

- Olen kova haastamaan, äidin puolelta tuleva kodin perintö ja äidin ja isoäidin ruokaperintö on se joka meidän perheessä näkyy, kertoo Päivi Klemelä omasta arkipäivän karjalaisuudestaan.

Lähteet: YLE Häme