Suru jaetaan nykyisin verkossa

Internet, ja siellä erityisesti Facebook, mahdollistaa nykyisin surutyön tekemisen suurella joukolla yhteisesti. Turun yliopistossa väitöskirjaa internetin suremiskulttuurista valmisteleva Anna Haverinen sanoo, että suremisen tapa on muuttunut internetin tulon myötä.

Kotimaa
Kari Tapion muistosivulla Facebookissa on jo yli 80 000 jäsentä.Sannimari Lehtilä

Kun Kari Tapio kuoli, sai hänen muistolleen perustettu R.I.P. Kari Tapio -ryhmä Facebookissa hetkessä tuhansia jäseniä. Se on Haverisen mukaan tyypillinen ilmiö ajassamme ja kertoo siitä, miten kuolema voidaan nykyisin kohdata ja suru jakaa internetissä. Netissä käydään ihan samaa keskustelua kuin hiekkalaatikoilla tai kahvipöydissä.

- Kuoleman suhteen meillä on 1900-luvun aikana hävinneet sellaiset vanhat tavat tai rituaalit, joilla naapurit tai kyläyhteisöt ennen ottivat osaa suruun. Internet mahdollistaa nyt uudenlaisen tavan osallistua suruun.

Netin suru on aitoa

Joku voisi kyseenalaistaa netissä ilmaistun surun epäaidoksi. Haverisen mukaan rajaa aidon ja epäaidon välille on vaikea vetää.

- Surun kokeminen on mielestäni subjektiivinen kokemus. Toki ymmärrän sen, että tuntemattoman kuoleman sureminen voidaan kyseenalaistaa. On luonnollista, että oman läheisen kuoleman sureminen tuntuisi monesta jotenkin aidommalta.

Paitsi julkisuuden henkilöille, myös omille läheisille perustetaan usein sururyhmiä internettiin. Kouluampumisten yhteydessä nettiryhmät mahdollistivat myös lasten ja nuorten keskustelun kuolemasta.

- Oikeassa elämässä ei juurikaan puhuta nykyisin kuolemasta. Lapset ja nuoret pääsivät näissä netin sururyhmissä jakamaan ajatuksensa ja surunsa yhdessä toisten kanssa. Vielä vuosien jälkeen itse tapahtumista sinne edelleen kirjoitetaan ja kerrotaan muille, miltä nyt tuntuu, valottaa Haverinen.

Hautamuistomerkki voi olla internetissä

Haverinen on tutkinut netin erilaisia muistopaikkoja, joka on Suomessa vielä varsin uusi ilmiö. Ensimmäinen suomalainen muistosivustopalvelu, muistopaikka.fi, on avautunut vasta tänä keväänä.

- Sivuille voi luoda profiilin kenelle tahansa edesmenneelle. Sivusto ylläpitää luotua sivua maksua vastaan ja muistosivua voi myös jakaa kaikille kenelle haluaa, kertoo Haverinen.

Suomalaisilla on Haverisen mielestä erityinen katsantokanta kuolemaan.

- Meillä on jollain lailla hyvin tiukasti säädelty, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Tähän muistosivujen tekemiseen ja ylläpitämiseen löytyy sekä vahvoja puolustajia että vastustajia.

Kollektiivisen suremisen tarve on suuri

Haverinen uskoo, että ihmisten tarve surra yhdessä liittyy nimenomaan perinteiden häviämiseen.

- Ennen vanhaan käytiin paikan päällä ottamassa osaa suruun. Tämä ei vain ole enää tapana. Nyt voidaan vaikkapa sytyttää kynttilä internetissä kuolleen muistolle.

Haverinen painottaa, että ihmisen kokema menetys toisen ihmisen poismenosta on aina yhtä merkityksellinen, oli kyseessä sitten tuttu tai ei.

- Mitään surun kokemusta tai sen ilmaisumuotoa ei pidä väheksyä, hän sanoo.

Lähteet: YLE Turku