Kaupunki on leveä, vihreä ja meidän

"Lahdessa on leveät kadut ja niille on istutettu metrin välein lehmuksia. Kadut ovat leveät ja katujen varrella kasvaa lehtivihreää, siksi ettei Lahti enää palaisi matalaksi." Suunnilleen näin opetettiin Yle Lahden toimittajalle Laura Mäkiniemelle ala-asteella koulun kotiseututunnilla 80-luvun puolivälissä.

Suunvuorot
Lahden tori.
YLE / Heikki Ahonen

No, leveistä kaduista ja vehreydestä on se ilo, että kaupungissa on valoa ja happea. Kun moderni yleiskaava-arkkitehti sotien jälkeen piirsi voimakkaasti kasvavan Lahden uusiksi, piti tilaa saada. Moni vanha talo sai lähteä ja suuri utopia raivasi joutavimmat kortteleista pois. Sittemmin niistä monta on surtu.

Kun kaupunkia lähestyy etelästä, avaa Vesijärvenkadun rinne portin kaupunkiin. Valtasuonet Vesku ja Aleksi halkovat ruutukaavaa ja niiden risteyskohdasta ei jää kauas tori.

Lahden keskustaisäntä totesi jokin aika sitten radiohaastattelussa, että tosilahtelaisen kaupunkikeskustan jäljille pääsee ajatusleikillä. Minne menet sinä aamuna, kun heräät ja ymmärrät, että pitää tehdä vallankumous? Et automarketin parkkipaikalle vaan torille.

Niin, siellä koulussa opetettiin myös, että Lahdessa on ainutlaatuinen vallanpitäjien, kansan ja kirkon kolmiyhteys. Kun seisoo keskellä toria, nousee molemmille puolille rinteeseen kaksi kaupungin symbolia. Kaupungintalo ja Ristinkirkko keskustelevat keskenään, keskellä on paikka kaupunkilaiselle vaikka sitä vallankumousta varten.

Vasta kuultiin uutisissa, että tori on arkena hiljainen mutta markkinoilla vilkas. No, ehkä alinomaa laajentuvien automarkettien aikakaudella tieto ei yllätä.

Mutta kyllä kivikeskustaromantiikkaan tekee mieli uskoa. Ja niihin lehmuksiin. Onneksi lahoavien tilalle on istutettu lisää ja onneksi nyt on lupa myös odottaa puilta uutta satoa. Huhtikuun vihmoessa neiti kevät valmistelee jo työtään ja tekee kotikaupungin sydämestä taas vihreän.

Lähteet: YLE Lahti / Laura Mäkiniemi