Kunniaväkivaltaan puututaan usein liian myöhään

Asiantuntijoiden mukaan myös Suomessa tapahtuu vakavaa kunniaväkivaltaa. Yleensä tapaukset tulevat viranomaisten tietoon vasta, kun rikoskynnys ylittyy.

Kotimaa

Kunniaväkivallan tunnistamiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi halutaankin lisäkoulutusta poliisille sekä sosiaali-, terveys- ja opetusalalla työskenteleville.

Vakavankin kunniaväkivallan uhkan tulemista viranomaisten tietoon voi hidastaa esimerkiksi kielimuuri.

- Kunniaväkivallan uhri ei välttämättä pysty kertomaan tilanteestaan riittävän tarkasti suomeksi, minkä vuoksi väkivallan uhkan raportointi ei aina johda toivottuihin toimenpiteisiin, sanoo Georg Henri Wrede.

Wreden johtaman sisäministeriön työryhmän ehdotus kunniaväkivallan tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi järjestettävästä lisäkoulutuksesta lähti tänään tiistaina lausuntokierrokselle. Mikäli ehdotus toteutuu suunnitelmien mukaan, viranomaisten koulutus alkaa jo ensi vuonna.

Työryhmän mukaan koulutuksen tarve on ilmiselvä, sillä esimerkiksi pelkästään Monika-Naisten tietoon tuli viime vuonna yli 70 vakavaan kunniaväkivaltaan tai sen uhkaan liittyvää tapausta. Tarkkoja lukuja Suomessa tapahtuvasta kunniaväkivallasta on mahdoton saada, koska poliisi ei tilastoi rikosilmoituksia motiivin perusteella.

Monika-Naisten toiminnanjohtajan Reet Nurmen mukaan kunniaväkivalta on hyvin laaja ilmiö.

- Se voi olla sukuelinten silpomista, pakkoavioliittoja tai itsemurhaan pakottamista, mutta myös naisen sosiaalisen elämän, rahankäytön tai opiskelumahdollisuuksien rajoittamista. Myös lestadiolaisnaisiin kohdistuva paine olla käyttämättä ehkäisyä voidaan luokitella kunniaväkivallaksi, hän sanoo.

Valtaosa kunniaväkivallasta kohdistuu naisiin ja tyttöihin, mutta sen lievemmät muodot, kuten pakkoavioliitto, saattavat koskettaa myös poikia.

Kunniaväkivallan ehkäiseminen vaikeaa

Ongelmana kunniaväkivallan estämisessä on, ettei rikoslainsäädäntö tarjoa tarpeeksi välineitä väkivallan uhkaan puuttumiseen. Poliisi pystyy suojelemaan uhria joissakin tapauksissa, mutta ei silloin, kun väkivallan uhka ei ole konkreettinen.

- Esimerkiksi vainoamista ei ole säädetty rangaistavaksi, poliisitarkastaja Pia Holm kertoo.

Usein kunniaväkivallan uhkaa kokevan ainoa ratkaisu on joko alistua väkivaltaan tai paeta uhkaajiaan. Reet Nurmen mukaan myös Suomessa asuvia maahanmuuttajataustaisia naisia on joutunut lähtemään maasta kunniaväkivallan vuoksi.

- Vaikka asiaa käsiteltäisiin oikeudessa, väkivallan uhka ei poistu, vaan nainen joutuu väistämään. Pidämmekin erittäin tärkeänä, että maahanmuuttajataustaiset miehet ryhdistäytyisivät huomaamaan sen, ettei Suomessa sallita väkivaltaa, Nurmi sanoo.

Maahanmuuttajataustaisten miesten asennekasvatusta tekevät muun muassa Lyömätön Linja ja Miehen linja. Järjestöjen monikulttuurisissa keskusteluryhmissä naisen ja lapsen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa tuodaan esiin muiden teemojen ohella.

- Meillä on rohkaisevia kokemuksia siitä, että miehet tiedostavat ettei Suomessa voi toimia samalla tavalla kuin heidän omassa kulttuurissaan. Tämän jälkeen he kysyvät meiltä uusia toimintatapoja ja malleja esimerkiksi lastenkasvatukseen, kertoo Lyömättömän Linjan Espoon-yksikön johtaja Jari Hautamäki.

Työ on hidasta, sillä kunniaväkivallan taustalla vaikuttavat syvälle juurtuneet kulttuuriperinteet, jotka maahanmuuttaja tuo mukanaan entisestä kotimaastaan. Vaikka kunniaväkivalta ei sellaisenaan kuulu suomalaiseen kulttuuriin, asiantuntijoiden mielestä sen jatkumista Suomessa edesauttaa maassa vallitseva naisiin ja lapsiin kohdistuvan perheväkivallan kierre.

- Jos saamme muutettu sitä, miten suomalaiset ajattelevat väkivallasta, voimme hoitaa myös kunniaväkivaltaan liittyvän ongelman, Wrede sanoo.

Lähteet: YLE Uutiset