Ranskan ydinvoimateollisuus perimmäisten kysymysten edessä

Kaksi lukua. Yksi. Ranskassa on 58 ydinreaktoria, toiseksi eniten maailmassa. Kaksi. Neljä viidestä ranskalaisesta haluaisi vähentää ydinvoiman osuutta maan sähköntuotannossa. Tässä asiassa lipevimmätkään poliitikot eivät kuitenkaan yritä myötäillä kansaa. Syy on selvä.

- Ydinvoimateollisuus työllistää lähes 200 000 ranskalaista. Vallitsevassa talouskriisissä on vaikea uskoa, että puolueet haluaisivat tehdä nopeita muutoksia, Les Echos-lehden ydinasiantuntija Thibaut Madelin sanoo Yle Uutisille.

Ranskassa ydinvoima on kuin uskonto, jota ei oikein sovi kyseenalaistaa. Fukushiman onnettomuuden jälkeen pientä napinaa on ollut, mutta vuosikymmeniä jatkuneen valtiojohtoisen ydinvoima-ohjelman perusteisiin ei kosketa.

Virallinen linja ei siis muutu, mutta pinnan alla kädet hikoavat yhdellä jos toisellakin.

- Ydinsektori on shokissa. Alalla ajatellaan, että luoja paratkoon, tällaista onnettomuutta ei oltu otettu huomioon, Thibaut tulkitsee.

Presidentti Sarkozy ottanut ohjat käsiinsä

Ranskan säteilyturvaviranomaiset ovat aloittaneet omat turvallisuustestinsä ja samaan aikaan toteutetaan myös EU:n yhdessä sopimia stressitestejä. Käynnissä olevien reaktoreiden lisäksi tutkitaan Normandian Flamanvilleen rakenteilla olevan Olkiluoto-tyyppisen EPR-reaktorin riskit.

Ranskan säteilyviranomaiset kiinnitävät huomiota erityisesti käytetyn polttoaineen väliaikaisaltaisiin ja dieselgeneraattoreihin.

Ranskan Greenpeacen mukaan viranomaiset olisivat huolissaan myös siitä, että EPR:n ohjauskeskus on sijoitettu liian lähelle reakoria. Jos muutoksia tulee, rakennustyömaita uhkaavat viivästyminen ja lisäkustannukset.

Strategista teollisuudenhaaraa johtaa käytännössä presidentti Nicolas Sarkozy. Henkilökohtaisesti.

Ennen Fukushimaa Sarkozy oli jo junaillut kauan ja hartaasti sektoria uuteen uskoon.

Suurimpien toimijoiden EDF:n ja Arevan keskinäinen valtataistelu ja EPR-reaktorin kalleus olivat johtaneet siihen, että Ranska hävisi korealaisille ”vuosisadan kaupaksi” etukäteen ristityn miljarditilauksen Arabiemiraateissa puolitoista vuotta sitten.

Arevan toimitusjohtajan Anne Lauvergeonin pallia on heilutettu jo toista vuotta.

Suomen Teollisuuden voiman tilattua ensimmäisen EPR:n 2000-luvun alussa Ranskalla kuitenkin uskottiin olevan etumatka muihin nähden. Pariisissa paukuteltiin henkseleitä. Tästä se lähtee.

Lupaava alku on muuttunut kuitenkin kymmenessä vuodessa kompuroinniksi. Muut valmistajat tulivat vierelle, EPR-työmaa Olkiludossa alkoi yskiä, sitten Ranskan oma EPR ajautui ongelmiin ja sitten Fukushimassa poksahti.

Ensimmäisen EPR:n olisi pitänyt nousta Ranskaan

Ranskalaisten etumatka ei ehkä ollutkaan niin suuri kuin kuviteltiin. EPR oli nimittäin vuosikausia vain paperia ja numeroita suunnittelupöydällä. Ranskalainen pitkän linjan ydinvoima-asiantuntija Lionel Taccoen kritisoi oman maansa silloista poliittista johtoa vitkastelusta.

- EPR-työmaa Ranskassa olisi pitänyt panna alkuun jo vuosina 1998-2000. Mutta tuolloin maassa oli sosialistihallitus, joka tukeutui vihreisiin. Vihreät vaativat hallitusyhteistyön ehtona, ettei Ranskassa aloiteta uusia ydinvoimalatyömaita. EPR:ää lykättiin sen takia. Siksi ensimmäistä reaktoria alettiin rakentaa Suomessa, Taccoen kertoo Yle Uutisille.

Ranskan EPR:lle näytettiin vihreää valoa vuonna 2007 laajan kansalaiskeskustelun ja useiden mielenosoitusten jälkeen.

Lionel Taccoen johti Ranskan ydinvoimalatyömaita 80-luvulla, siirtyi myöhemmin yliopisto-opettajaksi ja johti myös Euroopan komission energianeuvonantoryhmää 2000-luvun alkuun saakka.

Taccoenin mielestä Ranska menetti toistakymmentä vuotta kallisarvoista aikaa 90-luvulla.

- Ranskalaisen ydinvoimateollisuuden menestys aikanaan johtui kahden yrityksen, EDF:n ja Arevan eli silloisen Framatomin yhteistyöstä. Framatom rakensi reaktorit, EDF tilasi ne ja sillä oli myös alan insinööritaitoa johtaa voimalatyömaita.

Kansainvälistymistä teknisen tutkimuksen kustannuksella

Taccoenin mukaan Ranskan kaikkia ydinvoimaloita hallinnoiva EDF seurasi kuitenkin 90-luvulla vääriä askelmerkkejä.

- EDF:n johto valitsi strategian, jonka mukaan yhtiöstä haluttiin tehdä kansainvälinen yritys. EDF osti yrityksiä Saksassa, Italiassa, Britanniassa ja osuuksia amerikkalaisissa yrityksissä. EDF pani etusijalle kansainvälisen laajentumisen teknisen kehityksen sijaan, Taccoen sanoo.

- Tuli 16 vuoden tauko, jonka aikana insnööritaitoa katosi ja taito säilyi vain Kiinan työmailla. Kun viimein rakentaminen aloitettiin uudelleen, EDF:n väki oli menettänyt tietotaitonsa. Kärsimme siitä tälläkin hetkellä Flamanvillen EPR-työmaalla.

Valmiin EPR:n puuttuminen Ranskan maaperältä on syönyt uskottavuutta. On vaikeaa myydä tuotetta, jota ei ole vielä olemassa. Vuosien synnytystuskat heikentävät imagoa.

”TVO:n olisi pitänyt epäillä aikataulua”

Taccoen sanoo ydinvoimalatyömaiden johtamisen kokemustensa perusteella aavistaneensa etukäteen, ettei ensimmäistä EPR:ää voi rakentaa neljässä vuodessa.

- Kun kuulin, että EPR:n arvioitu rakennusaika on neljä vuotta olin hyvin hämmästynyt ottaen huomioon, että kyseessä on uusi reaktorimalli. Ranskassa ensimmäisen 1300 megawatin reaktorin, jonka toteuttamisessa olin mukana, rakentamisessa kesti 2-3 vuotta normaalia kauemmin, Taccoen kertoo.

- TVO:n olisi pitänyt olla hyvin epäilevä neljän vuoden aikataulun suhteen. Se ei ole mahdollista. Prototyyppiä ei voi tehdä neljässä vuodessa.

Olkiluodossa Areva on ensimmäistä kertaa vastuussa koko voimalatyömaasta. Kun Ranska aiemmin myi ydinosaamistaan, EDF ja Arevaksi muuttunut Framatom työskentelivät käsi kädessä.

Olkiluodon viivästykset ovat pakottaneet Arevan tekemään alaskirjauksia jo useampana vuonna. TVO ja Areva vaativat toisiltaan miljardikorvaksia. Asiaa ratkotaan yhä välimieskäsittelyssä. Les Echos-lehden ydinvoima-asiantuntijan Thibaut Madelinin mukaan Arevalla on kuitenkin enää voitettavaa.

- Areva on jo laskenut yli kaksi miljardia euroa tappiovarauksia kirjanpitoonsa. Jos välimieskäsittely on Arevan etujen mukainen, yhtiö saa rahaa takaisin. Jos taas Areva häviää kiistan, ei tapahdu mitään uutta, koska tappiot on jo kirjattu, Madelin sanoo.

Areva ja EDF vedenjakajalla

Arevan talousvaikeudet voivat kuitenkin syventyä, jos Fukushiman takia jähmettynyt kaupanteko ei johda kauppakirjojen allekirjoituksiin.

- Areva laski tänä vuonna myyvänsä kaksi reaktoria Intiaan ja kaksi Kiinaan. Sopimuksen

allekirjoituksen yhteydessä yhtiö saisi etumaksua, Madelin kertoo.

Mahdolliset uudet turvallisuusvaatimuksetkin uhkaavat aiheuttaa lisäkustannuksia.

Areva ja EDF ovat nyt vedenjakajalla. Joko ydinvoiman lisärakentaminen maailmassa ajaututuu uuteen pysähtyneisyyden tilaan. Tai sitten ohjelmat aloitetaan uudelleen, ja asiakkaat ja poliitikon kiinnittävät reaktorien valinnassa entistä enemmän huomiota voimaloiden turvallisuuteen. Silloin Ranskan EPR olisi vahvoilla, ranskalaiset uskovat.

- On ironista, että vielä vähän aikaa sitten EPR-reaktoreita arvosteltiin, koska ne ovat liian turvallisia. Tulevaisuus ei kuulu halpareaktoreille, Lauvergeon linjasi Fukushiman katastrofin jälkeen.

”Japanilaiset olivat lähes sankarillisia”

Ranskan viranomaiset ovat seuranneet tiiviisti Japanin onnettomuuden vaiheita. Päinvastoin kuin Suomessa, Ranskassa ei ole julkisesti kritisioitu japanilaisten pelastustoimia.

Suomen Säteilyturvakeskuksen johtaja Jukka Laaksonen kritisoi julkisuudessa japanilaisten toimia. Lionel Taccoen asettuu japanilaisten puolelle.

- He ovat päteviä ja lähes sankarillisia. Annan heille tunnustusta, Taccoen puolustaa.

- Hätätilassa japanilaisten piti taistella. Jos pitää tiedottaa kymmeniä maita, tuhlautuu aikaa. Myös Ranskan viranomaiset olivat turhautuneita, koska he eivät saaneet kaikkea tietoa, mutta mitä voi tehdä?