1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. virpominen

Karjalaismummo opastaa virpomisen saloihin

Ennen vanhaan virpomavitsoissa ei ollut höyheniä ja palkka saatiin useimmiten ruokana, kertoo Karjalasta kotoisin oleva Anni Talsi.

virpominen
Anni Talsi kädessään karjalaiseen tapaan tehty virpovitsa.YLE / Mikko Moilanen

Virolahdella asuva Anni Talsi on aito karjalaismummo. Hän esitteli maalaismarkkinoilla Kotkan Sapokassa vanhan ajan virpomavitsaa.

- Virpovitsaa ei ennen koristeltu höyhenillä, vaan pienet kirjavat kangastilkut säästettiin kodeissa vitsoja varten.

- Samalla kun solmin vitsaan nauhoja, ajattelen sitä kenelle sen annan, Talsi opastaa.

Talsin mukaan virpomavitsa muistuttaa Palmusunnuntaista ja siitä kuinka Jeesuksen eteen heiteltiin palmunoksia.

- Vitsa on vertauskuvallinen, vaikkei palmunoksaa muistutakaan. Tämä on semmoinen hellyyttävä versio, kun tässä on näitä pehmeitä kissanpoikia, Talsi kuvailee.

Virpomispalkka saatiin monesti kananmunina

Anni Talsi kertoo, että karjalaisessa virpomaperinteessä lapset kiersivät talosta taloon. Kaikkia ei kuitenkaan virvottu.

- Lapset kävivät ensimmäisenä virpomassa omat kumminsa. Seuraavana oli vuorossa talon emäntä. Siihen se sitten useimmiten jäikin, Talsi muistelee.

Palkkana virpomisesta oli usein jotain syötävää. Nykyisten suklaamunien sijaan yleisimpiä olivat kuitenkin aidot kananmunat.

- Nehän ovat ikuisen elämän vertauskuva, Talsi sanoo.

Palkkaa virpomisesta ei saanut heti käteen kuten nykyään. Se haettiin vasta viikon päästä pääsiäislauntaina tai -sunnuntaina.

Virpomiseen käytettävä loru vaihtelee alueittain. Anni Talsin käyttämä versio on perinteikäs.

- Voilusikka lehmästäis, muna kanastais, pannukakku taikinastais, markka kukkarostais, lupaatkos munan, Talsi virpoo.

Alun perin virpominen on ortodoksiseen kristillisyyteen liittyvä tapa. Nykyään tapa on maallistunut ja lapset pukeutuvat virvontakierrokselle esimerkiksi pääsiäisnoidiksi.

Lähteet: YLE Kymenlaakso / Pyry Ojala

Lue seuraavaksi