Kipu voi iskeä kenen tahansa kroppaan

Jyväskyläläinen Soile Koponen on kärsinyt kroonisesta kivusta ja hermosäryistä yli viisi vuotta. Hän toimii kipuyhdistyksen vertaistukiryhmän vetäjänä ja sanoo, että kivun kanssa kamppailevat ymmärtävät toisiaan yleensä jo puolesta sanasta. Kipu ja kärsimys eivät Koposen mukaan jalosta, mutta voitetut vaikeudet voivat muuttua voimavaraksi.

kipu
Erilaisia pillereitä

Soile Koponen työskentelee äidinkielenopettajana Hankasalmella. Pitkät työmatkat ottavat toisinaan kipujen kanssa koville ja muutenkin tekemiset pitää suunnitella olon ehdoilla.

Koponen kertoo, että hän yrittää katsoa asioita siitä näkökulmasta, mitä hän vielä voi tehdä, eikä niinkään sure sitä, mistä kaikesta on pitänyt luopua. Luopuminen on jatkuvien kipujen kanssa kamppaileville tuttua ja se, että kipu nakertaa keskittymiskykyä, vaikuttaa muistiin ja ihmissuhteisiin.

- Tänään on ihan kelvollinen päivä. Polttelee selkää ja vihloo polvia, mutta ei tässä ole hätää. Harrastuksetkin pitää valita sen mukaan, mitä pystyy selällään makuulla tekemään. Televisiota pystyy katsomaan, kuuntelemaan musiikkia, pystyy lukemaan, piirtämään, kirjoittamaan runoja ja viimeisimpänä olen ruvennut tekemään koruja ja tietenkin voi tavata ystäviä ja keskustella, kuvailee Koponen.

Koponen sanoo olevansa nyt kivuttomaan ihmiseen verrattuna kehnossa kunnossa, mutta itseensä nähden pärjäävänsä suht hyvin.

- Pystyn olemaan puolipäiväisesti töissä, välillä jaksan käydä jonkinlaisella kävelyllä, elokuvissa istumassa ja vaikkapa uimahallissa tekemässä allastreeniä, niin se on ihan hyvä tilanne.

Kipu tuli elämään yllättäen

Kipu tuli Koposen elämään pyytämättä ja yllättäen viisi ja puoli vuotta sitten.

- Se alkoi sellaisena kuin hiiret olisi juosseet jalkoja pitkin. Sitten se muuttui pistäväksi kivuksi alaselkään ja kun on enemmän kipeenä se vihloo. Kipu alkoi selästä, meni heti jalkoihin ja levisi koko vartaloon. Nykyään, jos käytän mitä lihasryhmää tahansa tavallista enemmän, niin saan sinne hermosärkyä. Keskushermosto on tavallaan poissa tolaltaan. En ollut missään onnettomuudessa, eikä suvussa ole ollut mitään, joten olen ajatellut, että mulla on varmaan vaan huono säkä, kun tämä tuli omalle kohdalle.

Hoidossa vielä parantamisen varaa

Suurimmalla osalla kipupotilaista lääkityksellä pystytään helpottamaan oloa, muttei poistamaan kipuja kokonaan.

- Tutkimusten mukaan, jos kipua saadaan taitettua 30 prosenttia, ihminen kokee sen jo merkittävänä. Itselläni on ollut enimmillään 13 pilleriä päivässä, mutta kipuryhmässä suurin päiväannos on ollut 28 pilleriä plus vitamiinit.

Kivun hoito on Suomessa Koposen mukaan viime vuosina parantunut. Erityisesti apua ovat tarjonneet suuriin sairaaloihin perustetut kipupoliklinikat.

Suomen Kipu ry oli mukana hiljattain kansainvälisessä tutkimuksessa, jossa todettiin, että Suomessa kivun diagnosointi on yhä hidasta, eikä sen hoito ei ole länsimaisittain mitenkään huippuhyvää.

- Kun ihminen joutuu tekemisiin todella kovan kivun kanssa ja hänelle sanotaan, että neljän kuukauden päästä saatat päästä kipupolille, niin se on aika paha tilanne. Välillä tuntuu myös siltä, että lääkkeitä pihtaillaan. Helposti ajatellaan, että tästähän voi tulla riippuvaiseksi, vaikka millä muulla on loppujen lopuksi väliä kuin elämänlaadulla? Jos tullaan riippuvaisiksi, niin otetaan vierotusoireen vastaan sitten kun ne tulee.

Koponen uskoo, että kivusta saadaan aivotutkimuksen edistymisen myötä vielä kosolti lisää tietoa ja sitä kautta löydetään myös tehokkaampia hoitokeinoja.

Ergonomia kuntoon ja lisää liikuntaa

Esimerkiksi selkäkivut ovat nykyään monen istumatyöläisen arkea. Liikkumattomuus on kropalle myrkkyä. Kipujen ennaltaehkäisy olisikin Koposen mukaan äärimmäisen tärkeää.

- Työnantajat voisivat etukäteen ajatella esimerkiksi työpisteiden ergonomiaa. Voitaisiin säätää vaikka laki, että työpaikoilla pitää olla hyvät säädettävät tuolit. Päätetyöskentelystä koituvat vaivat on tulevaisuuden kansantauti, ellei asiaan puututa. Oikeastaan pitäisi olla niin, että tietokone menee pimeäksi viideksi minuutiksi puolen tunnin välein ja se aika pitäisi käyttää liikuntaan. Syvien lihasten kunnosta kannattaa kantaa huolta.

Vertaistuki on verratonta

Monille kipupotilaille vertaistukiryhmistä on tullut tärkeitä. Esimerkiksi Jyväskylässä kivusta kärsivät paitsi vaihtavat kuulumisia järjestävät myös asiantuntijavierailuja ja erilaista virkistystoimintaa.

- Vertaistuki on lääkäreidenkin mukaan suunnilleen parasta, mitä on keksitty. Pitkään sairastaneilla on valtava kokemuspankki ja ryhmässä voi keventää psykologista kuormaa. Jokaisella on helpompi olla, kun saa puhua jollekin, joka varmasti ymmärtää. Ryhmässä jaetaan kokemuksia ja annetaan neuvoja. Siellä myös itketään, kiroillaan ja nauretaan. Uskon siihen, että padotut ja pidätetyt tunteet aiheuttaa enemmän ongelmia kuin tunteet, jotka saadaan ilmaistua.

Koponen kuvailee, että monet kipuryhmäläiset ovat tavallaan hänellekin idoleita.

- Ajattelen usein, että jos tuo toinen on noin kipeä ja silti elää, niin miksen minäkin.

Lähteet: YLE Keski-Suomi / Heli Kaski