Mahla vie kevätväsymyksen

Vanha kansa käytti mahlaa sekä eläinten että ihmisten ravintolisänä. Koivueliksiiristä oli myös rohdoksi, ja sen siemomista suositeltiin avuksi esimerkiksi kevätväsymykseen. Nykyään mahlanvalutustaito löytyy kuitenkin vain harvalta, suree keruumestari.

Kotimaa
Kangasalalainen Mikko Kiio valuttaa mahlaa koivusta.
Kangasalalainen Mikko Kiio valuttaa mahlaa koivusta.YLE / Petri Aaltonen

Lumien sulaessa koivujen ympäriltä alkaa puiden rungoissa tapahtua. Makea mahla lähtee virtaamaan puun suonissa hurjaa vauhtia. Mahlakausi on parhaimmillaan juuri nyt ja jatkunee vielä pari viikkoa, kertoo mahlankeruukonkari Mikko Kiio.

- Keskimäärin mahla virtaa kuukauden, mutta kyllä sitä pikku annoksina tihkuu koko kesän. Vielä heinäkuussakin nestettä saattaa kertyä teelusikallinen kuukaudessa.

Huhti-toukokuussa virtaus on niin voimakasta, että keruupullot täyttyvät nopeasti. Suuren, vankkahaaraisen ja tuuhealatvuksisen puun valinta takaa vuolaammat mahlavirrat. Myös puun paikalla on väliä.

- Jos haluaa makeaa makeampaa mahlaa, kannattaa valita kuivalla kankaalla kasvava koivu. Vetisten kasvupaikkojen puiden mahlakin on vetistä, Mikko Kiio tietää.

Luvan ja letkujen kanssa keräyspuuhiin

Mahlanvalutus ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan sitä varten tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Kun lupa on plakkarissa, riittävät mahlankerääjän varusteiksi käsipora, muutama letkunpätkä ja sopivan kokoinen keruupullo. Mikko Kiio kiittelee omista varusteistaan entistä veripalvelun lääkäriä, joka keksi, että verensiirtoletkut ja -nipat voi valjastaa myös mahlankeruutarkoitukseen.

- Veriletkut sopivat tarkoitukseen loistavasti. Kun vielä leikkaa nippojen päälle pienet pätkät silikoniletkua, saa niin tiiviit tulpat ettei mahlanvalutusreikään pääse yhtään muurahaista.

Myös pullon korkkiin tehtävien reikien pitää olla tiiviitä ettei sadevesi valu mahlan joukoon. Keräysreiät kannattaa porata juurten niskan päälle eikä juurten väleihin, koska juurissa mahlanvirtaus on vahvempi, Kiio vinkkaa.

- Reikä porataan yläviistoon, jotta se mahlakauden päätyttyä tyhjenee. Parin sentin syvyys riittää, koska mahlaa tulee tähän aikaa vuodesta ihan lirisemällä.

Pullo kannattaa keruun ajaksi peittää säkillä tai levyllä, jottei aurinko pääse lämmittämään mahlaa piloille.

Iso koivu kestää yli 100 litran mahlanluovutuksen

Mahlankeruun vaikutuksista koivun hyvinvoinnille ei ole tarkkaa tietoa, mutta Mikko Kiio kertoo ison puun kestävän suuriakin mahlanluovutusmääriä.

- Iso puu haihduttaa kuumana kesäpäivänä lehtiensä kautta keskimäärin 500 litraa nestettä. Siihen verrattuna sadankaan mahlalitran valuttaminen keväällä ei tunnu juuri missään.

Ihmiselle mahlasta on eittämättä etua, Mikko Kiio uskoo.

- Mahlaa on entisvanhaan käytetty niin ihmisten kuin eläintenkin ravintolisänä. Neste sisältää kymmeniä erilaisia aineita, ja täydentää nykyihmisenkin ravintoa hyvin.

Suomalainen ei kuitenkaan omien puiden antimia juuri arvosta. Mahlankeruutaitoa löytyy enää harvoilta, ja eliksiirin suurin menekkikin on ulkomailla.

- Suomessa on kaksi firmaa, jotka vievät mahlaa ulkomaille terveyskauppoihin ja ravintoloihin. Esimerkiksi Italiassa ja Japanissa suomalaista mahlaa osataan arvostaa, Mikko Kiio kertoo.

Mies itse on kerännyt mahlaa pikkupojasta alkaen.

- Kotona isä ja pappa porasivat keruureikiä lehmihaan koivuihin. Mahlaa kannettiin lehmillekin sankotolkulla. Yksi lehmistä oli nimeltään Mahla, ja se aina mahlasangon tyhjennettyään imeskeli kieltään onnellisena vielä pitkään, Kiio naureskelee.

Parasta pelkältään ja pian

Vanha kansa tiesi mahlankeruuseen useammankin konstin. Nestettä valuteltiin oksien päistä tai runkoon vuoltujen tuohilippojen päältä.

- Metsätöissä miehet saattoivat kaataa koivun ihan vain juotavakseen. Kantoon veistettiin kuoppa, josta kauhottiin mahlaa mukilla, Mikko Kiio kertoo.

Juuri sellaisenaan mahla kerääjäkonkarin mukaan onkin parhaimmillaan. Moni käyttää mahlat siman tai oluen pohjiksi, mutta Kiio neuvoo olemaan huonosti säilyvän nesteen kanssa nopea.

- Mahla säilyy kylmässä noin vuorokauden. Tosin kun minulta kysellään kauanko se säilyy, on tapanani sanoa että ei kauaa kun se juodaan heti pois.

Lähteet: YLE Tampere / Anna Sirén