Vanhoja elokuvia lisää teattereihin

On harmi, että vanhoja elokuvia on katsottava televisiosta, jolloin tunnelmaan ei pääse mukaan. Olisi hauskaa käydä katsomassa vanhoja klassikoita popcornin hajuisessa elokuvateatterissa ja upota elokuvan maailmaan. Näin unelmoi Suunvuorossaan Asta Rouhelmaa.

Suunvuorot
Kuvassa elokuvateatterin aula
YLE / Ismo Vähäsarja

Miltä kuulostaisi ilta elokuvissa? Minusta se olisi takuuvarma hitti, mutta kun katson mitä filmejä nyt pyörii, en löydä itselleni sopivaa. Elokuvat ovat pullollaan seikkailuja, räiskintää ja yllätyksettömiä juonenkäänteitä.

Hollywood on menettänyt silmissäni glamourin ja jännityksen, sen sijaan se haluaa turruttaa aivoni muka hauskalla hömppäkomedialla.

Jos Jennifer Aniston tai Adam Sandler kuuluvat elokuvan päänäyttelijöihin, kannattaa koko elokuva jättää katsomatta. Heidän ja useiden muidenkin elokuvissa on aina sama juoni: Mies ja nainen tapaavat mutteivät tule toimeen keskenään, vaikka katsoja tietää, että he ovat oikeasti rakastuneita toisiinsa.

Sitten erotaan ja palataan taas yhteen. Ai että kun oli söpö elokuva!

Onneksi Hollywood yllättää joskus katsojansa, kuten neljän Oscarin Inception teki. Elokuva ei tarjoa valmiiksi pureskeltua loppua, vaan se antaa katsojalle mahdollisuuden päättää henkilöiden kohtalosta.

Katsoessani elokuvaa, minun oli keskityttävä siihen, kuin ratkaisisin matemaattista tehtävää, koska muuten en olisi ymmärtänyt filmistä mitään. Poistuessani elokuvasalista olin aivan innoissani ja ylistin elokuvaa kavereilleni, sillä elokuva oli kaikin puolin täydellinen niin roolivalinnoiltaan kuin juoneltaan.

Mykkäelokuvissa on hohtoa

Jos haluaa nähdä jotain erilaista, kannattaa katsoa mykkäelokuvia. Liioiteltu näytteleminen saa hymyn nousemaan huulilleni ja ymmärrän tapahtumat ilman puuduttavia monologeja.

Mykkäelokuvissakin on eroja, sillä sci-fi elokuva Metropolis saa pääni pilkkimään jo alkutekstien aikana ja ennen kuin huomaankaan olen jo syvässä unessa.

Mieluummin katson kauhulla komediaa, jossa Harold Lloyd kiipeää tavaratalon katolle. Lloyd on koko ajan putoamisen vaarassa, mutta selviää kuin ihmeen kaupalla katolle ja voin vihdoinkin huokaista helpotuksesta.

Ehdoton mykkäelokuvien suosikkini on Charles Chaplin, jonka eläytyminen rooliinsa on aivan omaa luokkaansa. Kulkuri heiluttaa viiksiään hassusti ja nostaa knalliaan kohteliaasti nuorille neideille.

Tahallisesti ja tahtomattaan hän joutuu aina tappeluun ja selviytyy niistä usein voittajana balettimaisin liikkein. Hänen elokuvia katsoessani tulen ajatelleeksi, ettei Chaplin pyrkinyt vähempään kuin täydellisyyteen, niin harkittuja kaikki liikkeet ja eleet ovat.

Vaikka kaikki hänen elokuviensa koomiset kohtaukset eivät nykyajan ihmistä enää naurata, hän lumoaa katselijansa, joka ei pysty irrottamaan katsettaan kuvasta. Mielestäni hyvät elokuvat eivät tarvitse onnellista loppua ja Chaplinin komedioissa onkin aina jotain surullista. Kulkuri on yksinäinen eikä saa rakastamaansa naista tai parempaa elämää.

Sibeliustalon Kultakuume kolahti

Noin vuosi sitten Lahden Sibeliustalossa esitettiin Chaplinin Kultakuume sinfoniaorkesterin säestyksellä.

Onneksi olin itse seuraamassa tuota näytöstä ja voin sanoa, että kokemus oli aivan mahtava. Tuntui kuin olisin palannut ajassa noin sata vuotta taaksepäin, jolloin elokuva tuli ensi-iltaan.

Toivottavasti vastaavanlaisia tapahtumia järjestettäisiin useamminkin!

Asta Rouhelmaa

Lähteet: YLE Lahti