1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. terrorismi

Sananen – Terroristilla on tuulipuku

En pelkää terrori-iskuja. Elämä tuntuu riittävän ahdistavalta ilmankin. Kauhua ja epäuskoa mahtuu kotimaiseen arkeenkin niin paljon, että ainoastaan television jääkiekkokommentaattorin raukeat analyysit miestemme nivusista rauhoittavat. Ja oletteko huomanneet miten säälimättömiä suomalaiset osapäiväterroristit osaavat olla.

terrorismi
Maallikkosaanaaja Maasola
YLE Keski-Suomi / Marja Hyttinen

Meillä paukahtelee harvoin. Holopaisen Peten Venton pakoputki saattaa säikäyttää tai sitten se kun pojat ampuvat pilkkaan liiterin takana isoisän hirvikiväärillä. Suomalainen terrorismi on salakavalaa ja nujertaa ihmisen tahdon ja elämänhalun sisältä päin. Meillä terrorismi yllättää uhrit ja tekijänsä ajattelemattomuuden hedelmillä.

Kevätterrori on erityisen suosittua. Meidän ikkunan alla vyöryy joka yö mopojen taistelulaivue. Kolmen viritetyn mopon iskujoukko kolmen aikaan yöllä ei vielä herättäisi, mutta viisi mopoa jo herättää. Isku oli onnistunut. Kun ihmiseltä viedään unen lahja, riistetään yksilön arvokkain pääoma. Unen katkaiseminen on ehkä pienehkö ihmisoikeusloukkaus, mutta aamulla se ei tunnu pieneltä.

Terrorismin tarkoitus on herättää kauhua. Lehtipuhallin on saatanan keksintö. Jos lehtipuhaltimia oltaisiin myyty kansainvälisen asekaupan kylkiäisenä Lähi-itään, porukka olisi jo tappanut kokonaan toisensa. Suomessa lehtipuhaltimille on keksitty koko ajan uusia käyttötapoja. Viime viikolla putosin satulasta, kun keskustassa nurkan takaa hyökkäsi perkeleellisen kakofonian säestyksellä 2000-luvun epätoivon kätilö, tunteeton psykotalonmies. Hän oli suojannut kaikki aistielimensä ärsykkeiltä, mutta silmistä vilahti että sieluun sattuu. Mies kieputti porttikongissa neljän kilowatin lehtipuhaltimella yksinäistä jäätelöpaperia. Minä itkin.

Minuuden voi murtaa niin monella tavalla. On kohtalokasta tiedostaa, että sama jäätelöauto kiertää kotisi kulmia niin, että melodian kuulee hyvin viideltä eri pysäkiltä. Lähin jollotus katkaisee kahvipöytäkeskustelun ja päivän ainoan kirkkaan hetken.

Suomessa on hyvä mahdollisuus saada terroristi naapuriksi. Tässä maassa biletetään nelikymppisiksi. Olen kuullut naapurista joka hakkasi kerrostalossa joka päivä vasaralla. Ei ilmeisesti vaimoaan, koska kalkatus oli niin kimakka ja resonoiva. Kun seiniä oli hakattu riittävän systemaattisesti, mies siirtyi hakkaamaan keskuslämmityspattereita. Tällä luovuudella pääsisi jo kansainvälisiin terroristikouluihin ilman erillisiä pääsykokeita. On ihmislaji, joka ei koe empatiaa koiraansa, ei itseään eikä varsinkaan mökkinaapuriaan kohtaan. ”Olla mökillä” on synonyymi sanoille ”käynnistää Husqvarna”. Kun moottorisahalla on sahattu kaikki, puutarhakaluja ja -tonttuja myöten, voi aina kaasuttaa testimielessä ja analysoida käyntiääntä maksimikierroksilla. Toisella tontilla treenaa ite-taiteilija Sumiaisten sahanveistokilpailuihin.

On olemassa myös yhteiskunnallista kasvotonta terrorismia. Miksi liikennevalot vaihtuvat niin nopeasti, että henkeä ahdistaa itsen ja mummon puolesta? Miksi taloyhtiön putkiremontti kestää kaikilla mausteilla puoli vuotta ja puolalainen ammattimies ei sano edes päivää? Miksi joka paikkaan tulee itsestään sammuvat vessanlamput? Vaellamme pimeyden ytimessä – ja pahassa hajussa.

Olen kiertänyt lapsen kanssa kaukaa ringissä kuolaa valuttavan teinilauman. Olen jäänyt tuijottamaan uimahallin saunassa voimallisesti laulavaa uimamiestä. Sitä samaa joka sheivasi. Olen tuntenut Ruotsinlaivan noutopöydän jonossa jonkun Kyllikin luisevan kyynärpään tunkeutuvan haimani seutuville. Olenko uhri vai puskinko myös?

Väkivalta on aina paha. Moni kohdistaa sen itseensä. Elämänsä voi pilata helposti. Välinpitämättömästi elämäänsä ja haaveisiinsa suhtautuva ihminen syyllistyy tavallaan terrorismiin. Tuhoaa jotain kaunista ja ainutlaatuista. Se on kauheaa. Jos kukaan muu ei itke, niin äiti. Vaikka se itku ei televisiokuvaan tallennukkaan.

Lähteet: Maallikkosaarnaaja Maasola

Lue seuraavaksi