Lämpiön puolelta: Miten kirjoitetaan Benghazi?

Pohjois-Afrikka on alkuvuonna saanut mediassa uudet kasvot. Kansannousut ovat aaltoilleet maasta toiseen, vieden pari johtajaa mennessään.

Ylen aamu
Aamu-tv:n korttipakka.
YLE Uutisgrafiikka

Miten julkisuudessa vallitseva totuus voi vaihtua niin nopeasti? EU ja Yhdysvallat vaativat Egyptin Mubarakin eroa – vaikka presidenttiä oli vuosikaudet tuettu. Kaikki tuntuivat äkkiä tietävän, että Pohjois-Afrikan ja monen arabivaltion kansa on elänyt härskien johtajien vallan alla.

Kun alkoi tapahtua, media etsi asiantuntijat ja teki kysymykset, joita ei aiemmin ollut tullut mieleen kysyä. Joku varmaan tiesi tai aavisti kehityksen, mutta me useimmat ajattelimme silloin jotain muuta.

Tammikuun lopussa etsin suomalaisia haastateltavia Kairosta. Soittelen arabiankielisiin puhelinvastaajiin. Kukaan ei vastaa. Ulkomaalaiset ovat lähteneet pois lentävien katukivien ja kaaoksen alta.

Kun liikehdintä leviää Libyaan, googlaamme italian-, ranskan- ja englanninkielisiä karttoja. Soitan Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen ja arabian kielen laitokselle: miten suomalaiseen karttaan kirjoitetaan Benghazi? Arabian lehtori Sylvia Akar sanoo, että kukaan toimittaja ei ole ennen kysynyt. Nimeä ei ole tarvittu.

Asiaa tuntevat epäilivät, etteivät syyrialaiset uskalla nousta toisen polven presidenttiä Bashar al-Assadia vastaan. Väärä arvio. Soitan aamulla suorasta lähetyksestä puhelun Damaskokseen, vaikka edellisenä päivänä vielä etsin Syyriaa kartalta. Ennen haastattelua keskustelen ulkomaantoimittajien kanssa, opiskelen kymmeniä uutistoimistojen uutisia ja kansainvälisten lehtien arvioita: mitä Daraan nuoret miehet protestoivat henkensä kaupalla?

Myös maahanmuuttajat muuttuvat silminnäkijöiksi tai tietolähteiksi. Puhumme kymmenien Suomessa asuvien pohjoisafrikkalaisten kanssa. He osoittautuvat arkkitehdeiksi, lääkäreiksi, taloustutkijoiksi. Osa on vallankumousten puolesta, osa vastaan. Moni heistä valvoo yönsä, seuraa al Jazeeraa ja soittelee huolestuneena kotimaassa oleville sukulaisilleen.

Libyan johtajaa Muammar Gaddafia nimitetään monessa tiedotusvälineessä kansannousun aikana hulluksi. Libyan asukkaiden tilanne näyttää epätoivoiselta. Mutta sitten haastattelen Ylen Egyptin-avustajaa Aleksi Kalliomäkeä, joka on juuri palannut Libyasta; diktatuurista ja sodasta huolimatta Libyassa oli hänen mielestään turvallisempaa kuin sekasortoisessa Egyptissä.

Nämäkin kansannousut arkipäiväistyvät, uudet uutiset kiilaavat kärkeen. Silti harvat uutiset jättävät yhtä ison jäljen.

Lähteet: Maria Stenroos, YLEn Aamu-tv