Maa palkitsee palstaviljelijän

Varkautelainen Pirjo Raittila rapsuttelee aarin kokoista viljelypalstaansa Varkauden Savonmäessä. Hän naurahtaa, että johan sitä on tullut käytyä kolmisen kertaa paikkaa tutkailemassa, vaikka toukokuu on vasta alussa. Viljelypalsta on Raittilalle lähes terapeuttinen paikka.

Kuva: YLE / Anna Kumpulainen

- Vähän maata tässä rapsuttelen, että kasvit lähtisivät paremmin kasvamaan, kertoo Raittila touhun keskeltä.

Naisen Varkauden kaupungilta vuokraama viljelypalsta sijaitsee kävelytien reunassa lähellä Komminselän rantaa. Keskellä palstaa on pieni kivinen alue, johon Raittila on istutellut monivuotisia kasveja kuten valamonruusun, narsisseja, akilleiaa ja lipstikkaa. Hän on siitä onnellisessa asemassa, että harvemmin vuokralainen pääsee omalla palstallaan monivuotisia kasveja kasvattelemaan.

- Varkauden kaupunki möyrii palstat syksyisin ja keväisin. Tätä aluetta ei voi kokonaan kyntää eikä karhita, koska tuossa on muutamia isoja kiviä, Raittila viittaa palstaansa päin.

Toukokuun alussa Savonmäessä on vielä hiljaista, muita viljelijöitä ei näy. Alue vilkastuu kuitenkin kuun loppuun mennessä, jolloin itse kukin ryhtyy rakentelemaan palstaansa. Raittilakin nauraa, että kyllähän ne sormet syyhyää jo.

- Toukokuussa olen ajatellut katsella taimia ja siemeniä sekä suunnitella, että mitä laitan tänä vuonna. Yritän vuosittain suunnitella palstan sisällön hieman eri tavalla. Ensimmäisenähän sitä laitetaan perunat maahan, Raittila toteaa silmissään innokas pilke.

Savonmäessä vallitsee yhteisöllisyys

Raittila on vuokrannut oman viljelypalstan Varkauden kaupungilta jo kymmenen vuoden ajan. Hänen palstallaan juurekset, kukat ja kasvit kasvavat kaikki sulassa sovussa.

- Juureksista esimerkiksi peruna ja porkkana, palsternakka. Kaaleista kyssäkaali ja lehtikaali, paljon sipuleita, Raittila listaa palstansa vuosittaista sisältöä.

Asuntonsa pienen koon vuoksi hän ei kasvata taimia kotona, vaan ostaa tarvittavat torilta.

- Lisäksi kylvän maahan siemeniä. Kyllä ne siitä kasvaa.

Aikaa palstalla kuluu päivittäin vähintään neljä tuntia. Lähtiessään Raittila pakkaa eväät mukaan, jos nälkä pääsee yllättämään. Välillä voi vaikka pulahtaa läheiseen järveen uimaan, kuten viljelypalstan väki viime kesänäkin tuon tuosta teki.

- Meillä on sama porukka ollut täällä jo vuosien ajan ja tunnelma on hurjan yhteisöllinen. Uusia ja nuorempiakin on tullut mukaan. Jaamme siemeniä, taimia ja satoa ja autamme esimerkiksi vedenkannossa, Raittila kuvailee.

Oma meditatiivinen kupla

Savonmäen palsta merkitsee Raittilalle paljon. Hän kertoo sanoneensa monille, että kun ei ole varaa kesämökkiin, eikä ole venettä, niin näin on paikka minne mennä ja projekti joka kesä. Parasta on luonnonhelmassa oleminen.

- Täällä on iltaisin puuhastellessa kuin omassa meditatiivisessa kuplassa. On uskomatonta kuunnella kaukaa tulevia ääniä, koiran haukahduksia ja ovien paukahduksia. Auringon laskiessa linnut tulevat rantaan ja auringonlaskun puna heijastuu taivaanrantaan. Sitä ei voi uskoa sitä rauhaa, mitä siitä saa.

Raittila hiljentyy, henkäisee hetken ja jatkaa.

- Lähden palstalta aina hyvin onnellisena. Tämä on ihan parasta terapiaa, ja se on tavallaan kuin pieni palkka, kun laittaa siemenet maahan ja näkee niiden kasvavan. Maa palkitsee, hän päättää.

Toukokuisen keskiviikkoaamun viileässä harmaudessa Raittila kaivaa vielä maahan jouluisen hyasintin mukulan.

- Katsotaan, että mitä tästä tulee, nainen virnistää.