1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Suunvuorot

Kuvia ei kannata kumarrella, mutta ei räjäytelläkään

Tuija Veirto käsittelee suunvuorossaan tuhotyön kohteeksi joutunutta Jari Litmasen patsasta.

Joissakin kulttuureissa uskotaan, että jos otat valokuvan ihmisestä, varastat samalla hänen sielunsa.

Henkilöpalvonta ja ihmisen ikuistaminen liittyvät läheisesti toisiinsa. Taiteilija on tässä asiassa ammattilainen, pyrkiihän hän taltioimaan kohteensa sielun tai ainakin sielukkuuden materiaaliinsa, sanotaan nyt vaikka pronssiin.

Kun Jari Litmasen patsashanke – moninaisten sivujuonien ja käänteiden jälkeen – saatiin lopulta päätökseen ja veistos paljastettiin viime syksynä Lahden Kisapuistossa, tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan myös Suomen kautta aikain parhaaksi jalkapalloilijaksi ja lahtelaisen jalkapallon pelastajaksi nimetty mies, itse Kuningas.

Hän lausui tilaisuudessa toiveen, että patsas kestäisi kauemmin kuin esikuvansa. Sittemmin esikuva luopui kruunustaan kuin Edvard VIII ikään, ihan vapaaehtoisesti. Miehen maine ei lahtelaisten silmissä varmastikaan mennyt, mutta kunnia ehkä hieman karisi.

On suuri houkutus tulkita patsaaseen pitkäperjantaina kohdistunut tuhotyö protestiksi Litmasen seuranvaihtoa kohtaan. Litmasen Wallis Simpsoniksi koitui lahtelaisten Akilleen kantapää HJK. Sympaattisesti seuranvaihtoa on selitetty rakkaus- ja perhesyillä sekä käytännöllisesti matkarasituksella. Perusteluihin on helppo uskoa.

Mutta patsaat, ne ovat vallan ja vallitsevien arvojen symboleja. Kun vastustajaa halutaan häväistä tai vanhan vallan muistot peittää, toimet kohdistetaan kuviin, patsaisiin ja muistomerkkeihin.

Eikä tarvitse mennä edes Bysantin kuvariitoihin tai talebanien tuhoamiin Buddha-patsaisiin asti. Viron ja Venäjän välinen patsaskiista sai aikaan poliittista loiskintaa peräti EU-tasolla. Maailmanrauhan patsas Helsingin Hakaniemessä puolestaan koki viime vuonna Litmas-patsaan kohtalon. Jykevä järkäle ei tosin tainnut montaa naarmua kärsiä.

Varsin yleisesti veistokset saavat päälleen vähintään spraymaalia pöljien päähänpistona, ilman sen syvempää protestia tai poliittis-uskonnollisia päämääriä.

Oli Litin patsaan polttaminen sitten tuho- tai tihutyö, tarkoituksella tehty tai typerä päähänpisto, yksi asia on varma.

Kun ihmistä vähän pinnalta raaputtaa, paljastuu alta samaa, oltiin sitten idässä tai lännessä, pohjoisessa tai etelässä. Voitto tai tappio vihollisesta synnyttää samanlaisia rituaaleja ja tunnekuohuja.

Katsokaa vaikka viimeaikojen uutiskuvia Osama bin Ladenin tappamisen jälkeen Ground Zerolle New Yorkiin kokoontuneista ihmismassoista tai Mestareiden liigapaikasta pelanneen Real Madridin fanien tuskaa tappion jälkeen.