Koe uusi yle.fi

Ateneumin uusi näyttely esittelee 1930-luvun Suomi-kuvaa

Juhani Ahon pojat Heikki Aho ja Björn Soldan olivat suomalaisen elokuvan merkittävimpiä uudistajia. Ateneumissa perjantaina avautunut näyttely esittelee laajasti veljesten tuotantoa. Aho & Soldan -yhtiön tekemissä matkailuelokuvissa rakennettiin 1930-luvun modernia Suomi-brändiä maailmalle.

kulttuuri
Auto ajaa tulvivalla kadulla.
Aho&Soldan: Kaatosateen jälkeen, Helsinki, 1937.JB / Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Kirsi Halkola

1930-luvun Suomi piti saada uskomaan moderniin aikaan, kauniiseen kotimaahan ja itseensä. Aho & Soldan -yhtiöltä syntyi satoja lyhyitä ja pitkiä matkailu- ja dokumenttielokuvia sekä kaksi kotimaisen näytelmäelokuvan avainteosta. Valokuvat levisivät kirjoihin, aikakauslehtiin ja matkailumainoksiin.

- Vastapainona kaskisavuille ja menneeseen katsovalle romantiikalle haluttiin uusi uljas maailma, teollistuva, kaupungistuva ja kansainvälistyvä. Sellainenhan Suomi oli, mutta se haluttiin tuoda julki, kertoo näyttelyn kuraattori Tuula Karjalainen.

Aho ja Soldan tekivät työtä käskettyä. Näin syntyi elokuva Suomi kutsuu. Oikeastaan näitä elokuvia tehtiin kolme: ensimmäinen oli mykkäversio vuonna 1932. Sitä seurasivat äänelliset koosteet 1936 ja 1940, johon liitettiin kuvia Talvisodan pommitusten tuhoista.

Veljesten Suomi-kuvan teemat eivät poikkea paljoakaan tämän päivän matkailu-Suomen kuvastosta: korkean teknologian, idyllisen järvi-Suomen ja eksoottisen Lapin markkinavetoon luotetaan edelleen.

Mainoselokuvat kirittivät matkailun nousuun

Matkailumarkkinointielokuvat levisivät kymmeninä käännöksinä ympäri maailmaa ja ohjasivat ulkomaisia turisteja Suomeen. Lyhytelokuvat avasivat kotimaan ihmeet ensimmäistä kertaa myös suomalaiselle yleisölle, kertoo Tuula Karjalainen.

- Suomi oli 1930-luvulla uusi kansakunta, eikä tuolloin ollut tavanomaista matkustaa. Ihmisten elinpiiri oli pieni, synnynsijoilla elettiin ja kuoltiin. Ulkomaailmasta tiedettiin hyvin vähän. Näillä matkailuelokuvilla oli suuri menekki. Niitä esitettiin elokuvateattereissa alkufilmeinä, mikä takasi elokuvateatterinpitäjälle veronalennuksen. Näin avautuivat kotimaan ihmeet myös suomalaisille ja nostivat matkailun suosiota.

Veljekset ovat suomalaisen valokuvataiteen suunnannäyttäjiä

Heikki Aho ja Björn Soldan opiskelivat elokuvausta Saksassa. Sieltä ovat peräisin Bauhausin ihanteet, moderni kollaasitekniikka, rohkeat leikkaukset, tarkat rajaukset ja toisaalta kuvien ”lonkalta ampuminen”.

Heikki Aho ja Björn Soldan perustivat ABISS-ryhmän, johon liittyivät myös Vilho Setälä sekä Saksasta Suomeen muuttaneet Hans Brückner ja Heinrich Iffland. Tarkoituksena oli puhdistaa valokuvaustaide maalaustaiteen elementeistä, selvittää Karjalainen.

- Ryhmää innoitti moderni teollisuus, arkkitehtuuri, kaupunkien hiljentyneet hetket ja arjen sykkeessä kadulla risteilevä liikenne. ABISSin vuonna 1930 pitämää näyttelyä pidetään suomalaisen valokuvataiteen käännekohtana.

Sotakuvilla kerättiin maailman myötätuntoa

Idylli särkyi vuonna 1939. Maailma ajautui sotaan, ja isänmaan tarvitsi Heikki Ahon ja Björn Soldanin palveluksia propagandafilmien tekijöinä. Ne olivat Suomen virallisia elokuvia, joilla haettiin ulkomailta myötätuntoa sotaa käyvälle maalle. Jatkosodan kynnyksellä 1941 syntyi elokuva Sireenien kukkiessa.

- Se on todella koskettava elokuva, jossa juhannus on kukkeimmillaan. Kuitenkin tiedetään, että sota jatkuu. Ihmisjoukot seuraavat katujen varsilla, miten Neuvostoliiton suurlähetystön henkilökunta poistuu maasta. Samaan aikaan saksalaiset ovat jo saapuneet maahan ja äkseeräävät seppeleenlaskuseremoniassa Vanhan kirkon puistossa ja Hietaniemen hautausmaalla.

Heikki Aho ja Björn Soldan jatkoivat työtään koko sodan ajan. Aho toimi TK-kuvaajana, Soldan kuvasi siviilien elämää kotirintamalla.

Suomi kutsuu -näyttely jatkuu Ateneumissa 4.9. saakka. Helsingin Taidehallissa on esillä Heikki Ahon tyttären Claire Ahon muoti-, mainos-, ja kansikuvia 1950- ja 60-luvuilta 7.8. saakka. Molemmat näyttelyt juhlistavat kirjailija Juhani Ahon juhlavuotta. Juhani Ahon syntymästä on kulunut 150 vuotta.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Kai Ristola