Papin perhe asuu harvoin pappilassa

Perinteinen pappilakulttuuri on lähes henkitoreissaan. Jonkin verran pappiloita on suojeltu ja entisöity kulttuurihistoriallisina rakennuksina, mutta vain pientä osaa vanhoista pappiloista asuttaa enää papin perhe.

Kotimaa
Kenkäveron entinen pappila Mikkelissä.
Kenkäveron entinen pappila on matkailukeskus ja näyttelytila, jossa on Marttaliiton perinnetietokeskus.Eila Hakkarainen / YLE

Pappilamiljöiden kunnosta ja käytöstä ei ole vuosiin kerätty tarkkaa tietoa. Tuorein tieto on yli vuosikymmenen takaa. Tuolloin Oulun yliopistossa tarkastetun väitöskirjan mukaan vanhoja pappiloita oli runsaat viisisataa, joista noin 350 oli seurakuntien omistuksessa. Näistä noin puolet oli alkuperäisessä käytössä eli pappilana.

Nykytilanteesta kertoo, että esimerkiksi Kuopion hiippakunnan alueella vain kolme pappilaa on papin asuntona. Monet pappilat ovat vaihtaneet omistajaa ja muuttuneet yksityiskodeiksi . Seurakuntien omistuksessa säilyneitä pappiloita käytetään usein juhla- tai kerhotiloina, kertoo pappilakulttuurista kiinnostunut lapinlahtelainen tietokirjailija Minna Kettunen.

- Molemmat vaihtoehdot on ihan hyviä, koska rakennus säilyy, kun sitä käytetään. Näissä molemmissa vaihtoehdoissa häviää kuitenkin perinteinen pappilakulttuurin henki, eli se, johon kuuluu sekä asuminen että seurakunnallinen kokoontuminen, Kettunen sanoo.

Kettunen perheineen on entisöinyt Lapinlahdella Pohjois-Savossa kirjailija Juhani Ahon syntymäpappilan, Väärnin pappilan, ja kehittänyt siitä pienimuotoisen kulttuurikeskuksen, jossa kerrotaan kävijöille pappilakulttuurista ja sen merkityksestä Suomessa.

Pappiloita myydään seurakuntien yhdistyessä

Kirkkohallituksen mukaan seurakunnat myyvät vuosittain kymmenestä viiteentoista pappilaa. Verotus teki taannoin pappila-asumisesta liian kallista papeille. Viime vuosina myös seurakuntien yhdistäminen on vaikuttanut myyntibuumiin. Pappilakiinteistö on ollut helpointa vaihtaa rahaksi, etenkin kun päätöksentekijät asuvat kauempana pappilasta , sanoo Kemiönsaaren seurakunnan kappalainen Harry Backström, joka valmistelee väitöskirjaa pappilakulttuurista.

Vaikka pappiloiden rooli ei enää ole kansanopetusta tai viljely- ja muun uuden tiedon levittämistä, pappilat ovat enemmän kuin rakennuksia, puolustaa Backström.

- Pappila edustajaa vakautta . Vaikka me emme olisikaan kirkon piirissä toimivia ihmisiä, niin pappila kuitenkin edustaa kulttuuriperinnettä, josta meille tulee mielihyvää.

Toivottavasti ei väärään käyttöön

Backtrömin huoli on, että ulkopuolisille myytäessä pappilaa voidaan käyttää sen arvojen ja perinteen vastaiseen tarkoitukseen. Yhtä käytettiin viljavarastona, hän muistelee.

Rakennuksina pappilat eivät kuulu kirkkolain perusteella suojeltaviin. Niitä on suojeltu eniten kuntien ja maakuntien kaavoilla sekä jonkin verran rakennussuojelulailla.

Lähteet: YLE Savo / Kaija Kervinen